Berliini

Lauri oli työmatkalla Berliinissä, ja minä menin osaksi aikaa mukaan. Berliinissä historia tuntuu olevan koko ajan monella tavalla läsnä. Paikalleen jätetyt muurinpätkät ja checkpoint Charlie kertovat omaa tarinaansa. Lisäksi sama tarina on kerrottu useissa museoissa sekä tauluissa katujen varsilla. Kävimme hauskassa DDR-museossa, jossa oli kuvattu arkielämää entisessä Itä-Berliinissä. Museoon oli lavastettu kokonainen itä-asunto, ja asunnossa kaikkeen sai koskea. Olohuoneen kirjahyllyn laatikoita ja keittiön kaappeja sai avata, ja siellä olevia esineitä sai ottaa käteen ja tutkiskella lähemmin. Sellaisista museoista minä pidän.

Tutustuimme myös juutalaiseen Berliiniin juutalaisen naisen opastuksella. Näimme juutalaismuseon, jossa minun riemukseni ei puhuttu keskitysleireistä (paitsi tietysti pakollisen yhden huoneen verran) vaan juutalaisten historiasta Berliinissä tuhansien vuosien aikana sekä juutalaisista tavoista ja perinteistä ja niiden kehittymisestä. Söimme maittavan lounaan juutalaisessa ravintolassa sekä kuulimme oppaaltamme tarinoita elävästä elämästä Berliinissä vuosien varrella.

Pakollisten turistikohteiden (kuten tv-tornin ja Brandenburgin portin) lisäksi teimme raitiovaunuretken kauemmas itään. Näimme valtavia kerrostalokolosseja ja leveitä katuja. Kerrostalot oli tosin remontoitu oikeasti kivan näköisiksi. Jopa valtavat kolossit oli saatu näyttämään kodikkaammilta kuin kerrostalolähiöt Helsingissä tai Espoossa. Tästä voisimme ottaa oppia kun remontoimme omia 70-luvun lähiöitämme.