Montenegrossa

Istun aurinkoisessa Montenegrossa ja maistelen paikallista punaviiniä. Aloitimme lomamme muutama päivä sitten Tallinnasta. Otimme varaslähdön vanhoihin kaupunkeihin sekä kävimme taidemuseo Kumussa. Yövyttyämme hostellissa kävelimme lentokentälle ja lensimme Dubrovnikiin.

Dubrovnikista vuokrasimme auton ja lähdimme ajamaan kohti Montenegroa. Rajalla vierähti tunti, mutta siitä selvittyämme matka sujui joutuisasti. Pysähdyimme lounaalle hälyiseen ja minun makuuni liian sekavan oloiseen Herceg Noviin. Matka jatkui heti lounaan jälkeen, ja pian löysimmekin rauhallisempia kyliä. Lähdimme kiertämään Kotorin lahtea, jonka useimmat muut autoilijat välttivät kulkemalla lautalla kapean salmen yli. Kiertäminen kuitenkin kannatti. Matkalla tiellemme osui pieni ja rauhallinen Perestin kylä, jossa ihmiset asuivat vuoren rinteessä portaiden varrella. Pysähdyimme myös Unescon maailmanperintökohteessa, muurien ympäröimässä Kotorissa. Kotor oli hyvin kaunis kapeine kujineen ja muureineen. Vaikka kyseessä oli Unesco-kohde, saimme kävellä katuja aivan rauhassa ilman muita turisteja.

Illaksi saavuimme Budvaan. Jaksoimme vielä kiertää Budvan vanhan kaupungin ennen kuin menimme illalliselle ja nukkumaan. Mustekalat ja muut meren herkut ovat tuoreita ja ihania ja paikallinen viini hyvää.

Tänään vietimme rantapäivää. Menimme rannalle tarpeeksi aikaisin, ja saimme rannan parhaat paikat aivan meren ääreltä. Puolilta päivin ranta oli jo tupaten täynnä. Makoiltuamme ja uituamme sydämemme kyllyydestä hyppäsimme jälleen autoon. Kävimme katsomassa Sveti Stefan-saarta sekä ajoimme hurjaa serpentiinitietä vuorille. Alhaalla oli kilometrin mittainen pudotus rotkoon, mutta paikalliset ajoivat kuin heikkopäiset. He tekivät hurjia kuolemansyöksyn oloisia ohituksia tiukoissa mutkissa, joissa näkyvyys oli nolla. Sadan metrin välein tiellä näkyi ristejä ja kukkapuskia. Selvisimme kuitenkin takaisin alas hengissä, ja pääsemme huomenna jatkamaan matkaamme kohti Dubrovnikia ja uusia seikkailuja.