Läksiäiset

Eilen vietimme demarien ryhmähuoneen läksiäisiä, sillä kesällä muutamme pienempään huoneeseen Kokoomuksen muuttaessa meidän nykyiseen huoneeseemme. Seuraavien vaalien jälkeen suurin puolue saa kyseisen huoneen, joten nämä läksiäiset eivät olleet lopulliset. Me palaamme neljän vuoden kuluttua.

Haikeudesta ei läksiäisissä ollut tietoakaan, vaikka ryhmähuone on ollut demarien käytössä vuodesta 1931. Päinvastoin, lauloimme huoneen täyteen työväenlauluja suurella riemulla. Liiton tyttö oli naisjoukon esittämänä erään mieskansanedustajan mukaan niin täynnä naisenergiaa, että ovella seisoessa meinasi kaatua. Niinpä sitten tänä aamuna löysin itseni laulamassa sekä Hesarin että Ilta-Sanomien kuvassa.

Läksiäiset olivat mahtavat myös siksi, että ainakin minä koin ryhmämme kanssa suurta yhteenkuuluvuuden tunnetta. Laulaessani rivissä työväenmarssia ajattelin, että tämä on maailman paras työpaikka ja kerrassaan ihana työyhteisö. Sama ajatus kävi mielessäni myös ennen läksiäisiä, kun pidimme avustajakollegoiden kanssa "kisakatsomoa" ja seurasimme yhdessä kyselytuntia.