Laiskamato

Tällä viikolla olen ollut varsinainen laiskamato. Olen luvannut tämän viikon aikana siivota jääkaappiin kaatuneet espressokahvijauhot, vaihtaa petivaatteet, korjata kirjapinon yöpöydältä sekä siivota pursuilevan lehtihyllyni. Mitään näistä en ole saanut edes aloitettua, vaikka on jo torstai.

Siivoamistavoissa olemme Laurin kanssa kuin yö ja päivä. Laurin kaikilla tavaroilla on oma paikka, ja tavarat myös ovat omilla paikoillaan. Lehdet mieheni laittaa luettuaan paperinkeräykseen ja kirjat kirjahyllyyn. Matkalaukut hän purkaa samana päivänä kun tulemme matkalta. Pyykit hän ottaa narulta heti kun ne ovat kuivia.

Minä puolestani tyhjennän pyykkinarut vaate kerrallaan, sitä mukaa kun satun narulla olevia vaatteita tarvitsemaan. Kirjat ja lehdet saavat vapaasti vallata asunnon, ja niitä pursuileekin jokaisella pöydällä ja hyllyllä, usein myös sohvalla ja sängyssä. Matkalaukku saattaa odottaa purkamista viikon, ja usein ryhdyn toimeen vasta kun kipeästi tarvitsen laukusta jotain.

Yhteisessä kodissa olemme molemmat oppineet jotain. Lauri on oppinut kauniisti kysymään, mahtaisivatkohan pyykkini olla jo tarpeeksi kuivia roikuttuaan narulla viikon. Minä puolestani olen oppinut ottamaan tällaisista vihjeistä onkeeni ja korjaamaan pyykit välittömästi vihjeen saatuani. Siivoamisesta ei tule riitaa, vaikka olemmekin tässä asiassa niin kovin erilaisia.

Tänään poden kuitenkin hieman huonoa omaatuntoa. Tiedostin jo aamulla, että en tule tekemään tällä viikolla lupaamaani osaa siivoamisesta. Torstai tuli niin kovin nopeasti, ja tänään vietämme ryhmähuoneen läksiäisbileitä, joten tänään en ehdi siivota vaikka haluaisinkin. Olen kuitenkin vakaasti päättänyt hoitaa homman lauantaina. Tämä olkoon julkinen lupaus.