Puutarha
Eilen parvekkeellemme muuttivat viimeisetkin kesäasukkaat, mansikat ja samettiruusut. Aikaisemmin kotipuutarhassamme olivat jo herneet, basilikat, rosmariinit, chilit, kehäkukat, peikonpähkinä, tuija sekä petunioita. Puutarhamme alkaa siis olla valmis, nyt odotellaan satoa.Istuttamiemme kasvien lisäksi puutarhassamme kasvaa muutakin. Yhden kutsumattoman vieraan tunnistin nokkoseksi, osaa en edes tunnista. Annan niiden olla, en ole turhantarkka puutarhuri ja hyväksyn kyllä joukkoon muutaman rikkaruohonkin.
Herneen peijakkaat ovat hankalampia kuin luulin. Vaikka niille kuinka laittaa tukikeppejä, ne tarttuvat kaverin keppeihin ja kasvavat ihan minne niitä itseään huvittaa. Yksikään herneistä ei ole käyttäytynyt siten, kuin olisin halunnut niiden käyttäytyvän. Toivottavasti niihin kuitenkin vielä jonain päivänä tulee herneitä, silloin voin antaa kiukuttelun anteeksi.
tämän postitti Katri Söder @ 16:40
6 Kommentit:
Nyt kyllä hymyilyttää mitä suurimmassa määrin. Muistanpa, kuinka vasta kaksi vuotta sitten suhtauduit kaikkeen parvekeella (tai sisällä) kasvavaan vihreään huomattavan suurella epäilyksellä. Kaiken maailman ruohoja jaksa kasvattaa... :)
Vaan hyvä, että parveke on ansionsa mukaisessa käytössä - hyvähyvä!
Minusta on tullut kai vanha, tylsä ja naimisissa oleva. Ennen kävin kotona vain nukkumassa, aina en sitäkään, joten kasvit tuppasivat kuolemaan hoidon puutteeseen. Nykyään säntään kotiin joka ikinen päivä viimeistään seitsemältä, joten puutarhan kastelulle ja hoitamiselle jää mitä runsaimmin aikaa.
Veeralle muuten kuuluu kiitos parvekkeen lattiasta ja tuoleista ja pöydästä, suuren suuret kiitokset siitä!
No sitähän minä vähän niin kuin kerjäsin tässä ;)
Sinulla oli hyvä sijaisparveke, johon sain purkaa parvekepatoutumani ennen kuin sain hankittua oman - kiitos siitä!
Ihanan näköistä, vaikka - kuten lounaalla totesin - en ymmärrä tuon päälle.
Tuleeko tuollaisen hoidosta edes vesikelloja käsiin... Minä olen nykyään sen verran hard core -puutarhuri, että innostun vasta, kun nokkoset polttelevat sääriä, hyttynen puree käsivartta ja hanskat (ja kädet) ovat rikki. ;)
Ei tule vesikelloja käsiin, eikä kipeydy edes selkä. Sen takia mökillä pitää aina riehua jonkun haravan kanssa kun heikkopäinen ja haravaoida oleskelutilojen ja polkujen lisäksi myös metsä.
Lähetä kommentti
<< Home