Turpiin vaan ja onnea

Vaikka lehdet ovatkin kummastelleet Olli Saarelan lausuntoja jo päiväkausia, on minunkin pakko laittaa lusikkani tähän soppaan. Siis onhan meillä kaikilla joskus kurjaa työpaikalla, mutta en minä silti haluaisi että poikaystäväni uhkaisi tulla lyömään työkavereitani. Maalaisjärjellä ajatellen sellainen toiminta ei parantaisi välejä työkavereihin, päinvastoin. Sitä paitsi, en ymmärrä miten aikuinen ihminen voi käyttää tuollaista kieltä, edes kotioloissa, mediasta nyt puhumattakaan. Toivoa sopii, ettei rouva Saarela satu joutumaan kotonaan tämän uros-uhittelun kohteeksi.

Kaikesta kummastelusta huolimatta ehkä eniten hämmästyttää pääministerin kommentti. Hänen mielestään toiminta kulttuuripiireissä on tällaista, ja siksi Olli Saarelaa ei kai kovasti voi moittia. Minä kulttuuridemarina ja suurena kulttuurin ystävänä pahoitin mieleni tällaisesta lausunnosta. En toki ole ennenkään pääministeriä kulttuurin ylimpänä ystävänä pitänyt, mutta nyt meni se vähäinenkin usko joka minulla tähän asti on häneen ollut.

Minkälainen kohu olisi mahtanut syntyä, jos rouva Heinäluoma olisi todennut budjettiriihen jälkeen Tanja Saarelasta, että olisi tehnyt mieli vetää sitä ämmää lättyyn oikein kunnolla, ja luetellut päälle vielä pari laatusanaa kuvailemaan kyseistä ämmää? Rohkenen epäillä olisiko ministeri Saarela suhtautunut asiaan yhtä tyynesti kuin Eero Heinäluoma nyt suhtautuu.