Tässä kerjätään sääliä

Toista päivää peräkkäin kotona kipeänä, todella tylsää! Eilen en jaksanut tehdä yhtään mitään, keittelin vaan kuumaa mehua ja mietin, kuinka paljon mehua, finnrexiniä ja särkylääkkeitä tarvitaan, jotta pääsisi seuraavana päivänä jaloilleen. Tänään totesin, että olisi tarvittu enemmän. Aamu alkoi hirvittävällä päänsäryllä, ja aloin jo uskoa etten tokene jaloilleni tänäänkään.

Toisin kuitenkin kävi. Päänsärky hellitti, ja vaikka olenkin yhä nuhainen ja kurkkua ja jokaista lihasta särkee, olen kuitenkin pystynyt tekemään joitain töitä kotoa käsin. Kiitokset ihanille työkavereille, jotka auttoivat lähettämällä paperit tänne kotikoneelleni, muuten olisin luultavasti kuollut tylsyyteen ja huonoon omatuntoon siitä, että olen kaksi päivää peräkkäin poissa töistä. Ja minä olen se sama nainen, joka aina syyttää Lauria työnarkomaaniksi.

Laurista puheenollen, tähän sairastamiseen tietenkin sattuivat juuri sellaiset päivät, jolloin kotilääkärilläni oli kokouksia molempina päivinä myöhään iltaan ja olen joutunut sarastamaan aivan yksin. Onneksi Lauri oli kuitenkin tehnyt minulle ruokaa pakastimeen, ja molempina päivinä hän on ollut kultainen ja tiedustellut vointiani puhelimitse.

Kun nyt kerran lähdin julkiseen säälin kerjäämiseen, täytyy vielä kitistä siitä, että tällä viikolla olisi kerrankin ollut jokaisena iltana vapaata aikaa. Olin siis jo etukäteen suunnitellut, että kerrankin ehdin jumppaan vaikka joka ikisenä päivänä jos haluan. Ja sitten tietenkin sairastuin jo heti maanantaina, enkä päässyt jumppaan kertaakaan. Maailmassa on niin paljon epistä!