Terve mutta tyylitön

Podettuani flunssaa koko viikon päätin kuitenkin lähteä lauantaina ystävien luo saunomaan, sillä ajattelin että ei tämä nyt lepäämälläkään tunnu ohi menevän. Matkasimme siis Laurin kanssa Klaukkalaan, ja saunottuamme, syötyämme ja nautiskeltuamme pari lasia viiniä totesin, että ensimmäistä kertaa viikkoon kurkkuni ei ole enää kipeä. Vanha sanonta saunasta, viinasta ja tervasta on siis viisautta.

Ennen Klaukkalaan menoa kävimme Laurin ja Veeran kanssa Kellokoskella katsastamassa hääjuhlapaikkamme. Ensimmäistä kertaa minulle iski oikea hääpaniikki. Tähän asti olen ajatellut, että onhan niihin häihin nyt vielä aikaa, joten mitäpä tässä stressaamaan. Nyt totesimme kuitenkin ääneen, että aikaa on enää viisi viikkoa. Apua! Tästä päivästä häihin asti minulle ei saa tarjoilla karkkeja tai kakkuja, sillä muuten en mahdu Pian mekkoon, johon edellisen sovituksen yhteydessä mahduin juuri ja juuri.

Vielä perjantaina söimme kuitenkin Raunan kanssa kakkua Kakkugalleriassa, mutta se tuli tarpeeseen sen jälkeen, kun olin turhaan yrittänyt ryhtyä tyylikkääksi. Ymmärsin, että minun tyylitajullani ei ole mitään tekemistä vaatevalmistajien tyylitajun kanssa. Etsin jotain niinkin yksikertaista kuin tavallista vyötä, joka olisi kauniin värinen, ehkä sininen. Mutta ei. Tänä päivänä vyö on musta, punainen tai valkoinen. Jos se on värikäs, niin sitten siinä on kimalletta, kultaa, lasihelmiä, violettia ja mikkihiiriä - ja kaikki tämä samassa vyössä. Luovuin siis toivosta tällä erää. Kokemuksesta tiedän tässä käyvän niin, että ensin etsin haluamaani vyötä kolme viikkoa, ja sen jälkeen ostan sen mustan.