On kulunut vuosi

Veera kirjoitti blogissaan otsikolla ”On kulunut vuosi”. Tämä sai minut ajattelemaan kulunutta vuotta, ja niinpä haluan varastaa Veeran otsikon omaan käyttööni. Nyt on nimittäin kulunut hieman yli vuosi siitä, kun aloimme seurustella Laurin kanssa. Ensi viikolla olemme menossa naimisiin.

Vaikka aikaa on kulunut vain vuosi, tuntuu siltä kuin aika ennen Lauria olisi ollut toisessa elämässä. Silloin olin vakuuttunut siitä, että en halua elämääni ketään. Nyt olen ollut yhden illan yksin kotona ja tunnen jo oloni orvoksi. En oikein tiedä mitä tekisin.

Ennen pärjäsin yksin ihan missä tahansa. Kokosin ihan yksin Ikea-kirjahyllyn alusta loppuun, siirtelin huonekaluja ilman apua ja vein auton korjaamolle itse. Tänä syksynä jopa Annan syntymäpäiville yksin meneminen jännitti. Olin menossa parhaiden ystävieni sekaan, seuraan, jossa olen aina ollut ilman Lauria. Siitä huolimatta tunsin oloni omituiseksi ollessani siellä yksin.

Teininä kirjoitin päiväkirjaani, että rakkaus on heikkoutta. Vahva ihminen pärjää yksinkin, kirjoitin, mutta heikot ihmiset tarvitsevat toisia tuekseen. Ajattelin tietenkin olevani se vahva. Nyt ajattelen, että vahvuutta on tunnustaa tarvitsevansa toisia.

Viikonloppuna katselimme kuvia yhteisen taipaleemme varrelta. Alan kai käydä tunteelliseksi häiden lähestyessä, mutta joudun toteamaan, että tämä on ollut elämäni paras vuosi. Onnistuin liikuttumaan kyyneliin kuvia katsellessani. Ensimmäiset treffit, Laurin muuttobileet, kihlajaiset, kaikki rakkaat ystävät mukana. Sitten matka Leville, Prahan kevät ja Japanin kierros. Tukholma, Tallinna ja Tartto. Ja tietysti ne maailman rakkaimmat hetket kotona, mökillä ja ystävien seurassa.