Elämä on yhtä juhlaa

Viikonloppu on vierähtänyt juhlien. Perjantaina juhlimme Lääkärin sosiaalinen vastuu- yhdistyksen 25 vuotta kestänyttä taivalta. Juhlissa oli hauskaa, ja siinä sivussa opin miten tehdään sappi- tai lonkkaleikkaus. Olisin varmasti oppinut vielä paljon muutakin, mutta kolmannen erilaisen lonkkaleikkaustyylin jälkeen lopetin kuuntelemisen ja siirryin tivaamaan, miksi kukaan haluaa olla gynekologi.

Lauantaina juhlittiin Lindan ja Veli-Pekan häitä. Morsian oli säteilevän kaunis ja sulhanen komea. Häissä oli mukava ja lämmin tunnelma. Ruoka oli hyvää ja bändi sai juhlaväen tanssimaan niin että välillä piti käydä ulkona vilvoittelemassa. Juhlissa kaikki oli juuri niin kuin pitikin, paitsi ehkä minun, Annan ja Arton leipomat piparit. Olimme leiponeet ne samalla ohjeella, mutta minun piparini olivat pehmeitä ja Annan ja Arton kovia. Vielä kerran morsiusparille suuren suuret onnittelut ja kiitokset!

Tänään kokeilimme ensimmäistä kertaa itse kasvattamiamme chilejä. Paljaaltaan maistettuina chilissämme tuntui olevan niin paljon potkua, että emme tohtineet laittaa sitä ruokaan kovin paljoa. Valmiissa ruoassa chili tuntui kuitenkin juuri sopivalta, joten ehkä ensi kerralla laitamme sitä hieman rohkeammin. Olisi varmaan pitänyt ryhtyä maanviljelijäksi, sen verran hyvin olemme kasvimaamme kanssa onnistuneet. Paljonkohan chilille, herneille, basilikalle ja mansikoille voisi saada maataloustukea?