Katrin blogi

torstaina, lokakuuta 18

Bailatino

Tänään päätin kokeilla jotain uutta ja menin bailatinoon. Ohjelmassa oli sambaa ja rumbaa ja minä olin ainoa ensikertalainen. Etukäteen olin ajatellut, ettei joku tanssi nyt kovin vaikeaa voi olla, mutta erehdyin. Askelilla oli nimet joiden tarkoitusta en tiennyt, enkä osannut edes ihan perusaskeleita. Kymmenen minuutin kuluttua olin lähes valmis lähtemään kotiin.

Päätin kuitenkin olla luovuttamatta. Ajattelin, että yksi tanssitunti ei minua lannista. Katselin mallia muilta ja huomasin, että sanoipa ohjaaja minkä tahansa omituiselta kuulostavan askelsarjan nimen, kaikki pyörittelivät lantiotaan. Varmaan se pyöri vähän eri tavalla ja eri rytmillä riippuen juuri sillä hetkellä tehtävästä askelkuviosta, mutta joka tapauksessa lantion pyörittäminen auttoi pääsemään tunnelmaan. Kunnes sitten katsoin peiliin. Kaikki muut näyttivät tyylikkäiltä, jopa seksikkäiltä, mutta minä näytin hätääntyneeltä sammakolta joka on joutunut tehosekoittimeen.

Olin tunnin loppuun asti. Pukuhuoneessa ajattelin, että kaikki ne hienosti sambaavat naiset ovat joskus olleet tunnilla ensimmäistä kertaa, eikä kukaan kai ensimmäisellä kerralla ole mestari. Päätin siis mennä uudestaankin. Jos kolmannen kerran jälkeen olen yhä sammakkona, lopetan. Jos taas muistan edes yhden askelsarjan, jatkan.

4 Kommentit:

At 10:29 ip., Blogger Veera sanoi...

Olet kyllä maailman reippain ja rohkein, kun jaksat kaikkia noita tyttöjen lajeja, joissa puhutaan outoa koodikieltä, jonka perusteella itseään täytyy vatkata. Pari kertaa olen kokeillut ja traumoista on vaikea päästä... Yksin juostessa tai uidessa tietää täsmälleen, mitä pitää milläkin hetkellä tehdä eikä ahdista laisinkaan. Siitä minä tykkään.

 
At 8:27 ap., Blogger Anu sanoi...

Bailatinosta minulla on mukavia muistoja. Paitsi että lantion keikuttaminen peiliseinäisessä salissa, täydet valot päällä ja selvinpäin on ihan kauheaa. Silmät pitäisi pitää kiinni.

 
At 2:26 ip., Anonymous Anonyymi sanoi...

Terve Katri! Sattumalta löysin tämän Blogisi. Kivat sivut sulla ja paljon on elämässäsi tapahtunut. Terveisiä täältä vanhasta kotikunnastasi ja mukavaa syksyä!

terv. Marika (Nooran kaveri) Liikaluoma (o.s.Korhonen)

 
At 10:28 ip., Blogger laura sanoi...

Hyvä asenne! Tiedän ton tunteen kun menee ekaa kertaa jollekin tunnille eikä oikein pääse mukaan kuvioihin... Olet reipas kun menet uudestaan!

 

Lähetä kommentti

<< Home