Katrin blogi

keskiviikkona, toukokuuta 2

Vappulento


Vapunpäivänä toteutimme Laurin pitkäaikaisen unelman ja olimme kuumailmapallolennolla. Olin ostanut sen Laurille syntymäpäivälahjaksi viime kesänä, ja koska Lauri halusi seuraa, hän osti minulle saman lahjan. En olisi ikinä uskonut uskaltavani lentää ilmapallolla, mutta niinpä sitä vain kiivettiin koriin ja lähdettiin matkaan.

Pallo oli Suomen suurin ja suoritti eilen neitsytlentonsa. Lähdössä oli hieman epävakautta, kori keikkui pallon ottaessa tuulta, ja pelkäsin meidän kaatuvan. Se oli kuitenkin ainoa hetki koko lennon aikana, jolloin oikeastaan pelkäsin. Laskeutuminen ja voimajohtojen ylittäminen matalalla korkeudella jännittivät, mutta eivät varsinaisesti pelottaneet. Edes korkean paikan kammoni ei kovasti vaivannut.

Ilmasta käsin huomasin, että Helsinki on oikeastaan aika pieni kaupunki. Kaikkialla näkyi metsää ja vettä, ja Helsingin keskusta näkyi pienenä rakennettuna plänttinä metsän keskellä. Lensimme kerrostalojen yli hyvin matalalta, huutoetäisyydellä parvekkeella oleviin vapunjuhlijoihin. Kaikkialta vilkutettiin ja huudeltiin vapputoivotuksia.

Laskeuduttuamme Malmin kentälle saimme vielä samppanjapiknikin sekä samppanjakasteen. Lisäksi meille annettiin diplomit ja arvonimet. Minusta tuli Malmin markiisitar. Saatte kuitenkin kutsua yhä Katriksi.

3 Kommentit:

At 10:52 ap., Blogger Bijoy sanoi...

Nice post, its a really cool blog that you have here, keep up the good work, will be back.

Warm Regards

Biby Cletus - Blog

 
At 4:26 ip., Blogger Veera sanoi...

Vautsivau! Melko rohkeaa! Mä en ehkä uskaltaisi pallolennolle paitsi jos joku pitäisi koko ajan kädestä kiinni :)

Kiitos vielä loistavasta mökkiviikonlopusta! Olet niin innokas bloggaaja (sanoi hän viitaten omaan laiskuuteensa), etten ehtinyt varsinaista mökkijuttua edes kommentoimaan.

 
At 1:29 ap., Anonymous Anonyymi sanoi...

Hei Katri,

tämä sulatti sydämeni!

Että te keksittekin (tai jompikumpi teistä) tämän ihanuuden. Aiemman työpaikkani vähän päälle 50-vuotias naispuolinen esimieheni kertoi pari vuotta sitten aivan haltioissaan, miten unohtumanta oli, kun hänen miehensä oli yhdessäolon vuosipäivänä varannut vastaavantyylisen iltalennon heille molemmille.

Esimieheni oli vain astunut miehensä mukana pakettiin kuuluvaan kuljetukseen tietämättä, mitä tulee tapahtumaan. Helsingin keskustassa, normaalin ja stressaavan (kuten hänen tehtävsssään ja asemassaan yleensä)työpäivän jälkeen auto oli yllätyksenä vienyt vieraalle paikkakunnalle muutaman kymmenenen kilometriä Helsingin ulkopuolelle!

Ja vielä suurempana yllätyksenä määränpäässä oltiin noustu kuumailmapallon hyttiin.

Kokemus palata Helsinkiin, nähdä yläilmoista kaikki se mitä te käsi kädessä näitte ja laskeutua ilmapallon varassa tänne koti-Helsinkiin oli kuulemma ollut huikaiseva.

Laurista miehenäsi kertoo paljon, että hän ymmärtää tällaisten yhteisien kokemusten merkityksen jo nyt, ettei tarvitse odottaa monikymmenvuotishääpäivää kuten tämän entisen naispuolisen esimieheni kohdalla!

Terv Timo

 

Lähetä kommentti

<< Home