Vappulento

Vapunpäivänä toteutimme Laurin pitkäaikaisen unelman ja olimme kuumailmapallolennolla. Olin ostanut sen Laurille syntymäpäivälahjaksi viime kesänä, ja koska Lauri halusi seuraa, hän osti minulle saman lahjan. En olisi ikinä uskonut uskaltavani lentää ilmapallolla, mutta niinpä sitä vain kiivettiin koriin ja lähdettiin matkaan.

Pallo oli Suomen suurin ja suoritti eilen neitsytlentonsa. Lähdössä oli hieman epävakautta, kori keikkui pallon ottaessa tuulta, ja pelkäsin meidän kaatuvan. Se oli kuitenkin ainoa hetki koko lennon aikana, jolloin oikeastaan pelkäsin. Laskeutuminen ja voimajohtojen ylittäminen matalalla korkeudella jännittivät, mutta eivät varsinaisesti pelottaneet. Edes korkean paikan kammoni ei kovasti vaivannut.

Ilmasta käsin huomasin, että Helsinki on oikeastaan aika pieni kaupunki. Kaikkialla näkyi metsää ja vettä, ja Helsingin keskusta näkyi pienenä rakennettuna plänttinä metsän keskellä. Lensimme kerrostalojen yli hyvin matalalta, huutoetäisyydellä parvekkeella oleviin vapunjuhlijoihin. Kaikkialta vilkutettiin ja huudeltiin vapputoivotuksia.

Laskeuduttuamme Malmin kentälle saimme vielä samppanjapiknikin sekä samppanjakasteen. Lisäksi meille annettiin diplomit ja arvonimet. Minusta tuli Malmin markiisitar. Saatte kuitenkin kutsua yhä Katriksi.