Olen aina ollut hyvin vanhanaikainen ja vastustanut uusia teknologioita. Ärsyynnyn siitä, että ihmisten pitää hankkia digiboksi ja opetella käyttämään sitä. Aikanaan ärsyynnyin matkapuhelimista enkä hankkinut sellaista ennen kuin työn vuoksi oli aivan pakko. Tietokoneen kanssa teen sen mitä on pakko tehdä, en enempää.
Eilen katsoin dokumentin second life-nimisestä internetissä sijaitsevasta paikasta. Ihmiset menevät sinne, luovat itselleen hahmon joka muistuttaa hieman hahmon luojaa mutta on laihempi ja kauniimpi ja siellä he sitten tapaavat toisiaan ja keskustelevat asioista. Kauhistuin ajatuksesta, että sosiaalinen kanssakäyminen tapahtuu tulevaisuudessa internetissä, eikä kukaan enää tapaa toisiaan kasvotusten.
Sitten ajattelin, että osittain se on sitä jo nyt. Blogi on osaltaan myös sitä, kirjoitetaan nettiin kuulumiset ja kaverit käyvät kirjoittamassa kommentteihin omansa. Blogi-innostuksen alkuvaiheen jälkeen ihmiset ympärilläni ovat ryhtyneet kohkaamaan facebook-nimisestä asiasta. Minäkin olen saanut sähköposteja, joissa minua pyydetään facebook- ystäväksi tai liittymään linked iniin. Aiemmin en ole vastannut viesteihin mitään, sillä en ole oikeastaan ymmärtänyt mistä on kysymys. Eilen kuitenkin ajattelin, että uudenlaista syrjäytymistä on osaltaan myös se, että ei ole mukana tietoverkossa elävissä kaveriporukoissa ja kommunikaatiossa.
Nyt olen mukana facebookissa. Veera auttoi minua kirjautumaan ja Lauri lisäsi kuvani. Älkää kuitenkaan vielä odottako että hankin kompassin tai kumiankan (tai mitä nyt sitten pitääkin hankkia ollakseen in), kaikki aikanaan.
tämän postitti Katri Söder @ 09:44
5 Kommentit:
Minä en ymmärrä vieläkään, mikä Facebook on! En ollut moisesta kuullutkaan, ennen kuin luin siitä blogistasi...
Voisiko joku paljastaa, mistä siinä on kyse?
Oma teknologiahistoriani kulkee samoja latuja. Missään en ole ja tuskin tulen olemaankaan edelläkävijä, mutta nyt en esim. ilman sähköpostia osaisi elää. Ja kännykkäkin osoittautui vapauttavaksi, kun ei enää tarvinnut istua kotona odottamassa puhelua, jos oli sopinut jotain jonkun kanssa.
Mutta en ole edes kuullut noista uusimmista villityksistä, silti en osaa pitää itseäni syrjäytyneenä edes uudella tavoin. On myös hyvä osata laittaa asioita järjestykseen ja olla mukana siinä, mikä itsestä tuntuu hyvältä.
Tästä syystä olen esim. syrjäyttänyt itseni kuukausiksi espoolaisten demareiden sisäisestä keskustelusta. Kun ei jaksa, eikä halua pahaa mieltä niin kannattaa olla poissa.
Onnea uusille sähköisille teille!
www.facebook.com on ns. "sosiaalinen yhteisö" verkossa. Varustaudu omalla kuvalla ja suuntaa tuohon osoitteeseen. Loppu selviää itsestään. :) Katri tervetuloa Facebook-kaveriksi ja SDP-ryhmään.
Tuskin kannattaa olla huolissaan siitä, että virtuaalimaailma korvaa tämän ensimmäisen todellisuuden. Toisaalta välillä mietin, ajattelevatko ihmiset, että sähköinen kommunikointi itsessään riittää yhteyden säilyttämiseen. Minä ainakin kaipaan myös kasvokkaisia kohtaamisia.
Näin muuten saman ohjelman Second lifesta. Mua asia alkoi kiinnostaa, kun selvisi, että mm. Harvardin yliopisto tarjoaa kursseja sitä kautta.
Mä just lähetin sulle viestin, että olisitko mun facebook-kaveri.... ja nyt eksyin ekaa kertaa tänne blogiisi lukemaan facebook mietelmiäsi. Musta naamakirjan leikeissä on jotain aika söpöä, aikuiset puhuukin siellä itsestään kuin lapset kolmannessa persoonassa "Satu is...." sitä ja "Katri is..." tätä. :)
Lähetä kommentti
<< Home