Aikuiseksi?

Yritin kertoa kaverille sähköpostilla mitä minulle kuuluu. Huomasin, että minulle ei kuulu mitään. Käyn töissä, viihdyn siellä ja saan oikeaa palkkaa. Työkaverit ovat kivoja. Töiden jälkeen käyn jumpassa. Kotona minua odottaa normaali ja hyvin toimiva parisuhde. Viikonloppuna olemme rakkaani kanssa kotona Espoossa emmekä tee mitään ihmeellistä, ja nautimme siitä. Pelästyin, että minusta on tullut aikuinen.

Ryhdyin tarkkailemaan itseäni, ja hyvin pian löysin lisää aikuisuuden merkkejä. Huomautin työkaverille, että tämän pitäisi lopettaa tupakointi koska se on epäterveellistä. Nalkutin Laurille, että hän on sotkenut vessan kaapin järjestyksen, kun yksi kampa oli väärällä hyllyllä. Taiteiden yötä vietin olemalla ensin pitkään töissä ja sen jälkeen nukkumalla kotona.

Näiden havaintojen jälkeen päätin, että aikuistumista vastaan on taisteltava, varsinkin kun täytän parin viikon kuluttua kolmekymmentä. Ostin kaupasta Aku Ankan taskukirjan, tämä olkoon ensimmäinen iskuni aikuisuutta vastaan. Toista iskua en ole vielä keksinyt, ja se huolestuttaa minua suuresti. Samoin huolestuttaa se, että Veera sanoi äsken että näytän tänään ihan aikuiselta. Murrr.

Viikonlopulle jää siis nähtäväksi, sorrunko johonkin teinitempaukseen (esimerkiksi kalsarikännit kotisohvalla), vai uskallanko vain käpertyä sohvalle kirjan (ei Aku Ankan taskukirjan) kanssa nauttimaan.