Maailmakin on pieni

Töiden jälkeen menin Paasitorniin auttaakseni Lauria lääkäreiden ydinsodan vastaisen kongressin järjestelyissä. En kuitenkaan heti löytänyt Lauria aulan säpinästä, joten pyörin ympyrää eksyneen oloisena. Eipä aikaakaan, kun joku osallistujista tuli juttelemaan kanssani, sillä hän halusi kovasti tutustua suomalaisiin lääkäreihin. Valitettavasti jouduin tuottamaan pettymyksen ja kertomaan, että en ole lääkäri vaan etsin vain poikaystävääni.

Tämä takaisku ei juttukumppaniani kauan jaksanut masentaa. Hänestä oli mukavaa tutustua joka tapauksessa, ja niinpä hän kysyi nimeäni. Kun kerroin olevani Katri, hän riemastui. Hän kertoi tuntevansa Suomesta toisenkin Katrin, sellaisen oikein avuliaan ja mukavan. Tämä toinen Katri oli kuulemma Ilkka Taipaleen avustajana, ja siksi tämä juttukumppanini tunsi sen toisen Katrin.

Voin vain vaivoin peittää hymyni kun kysäisin uudelta ystävältäni, onko tämän nimi mahdollisesti Jaime. Hän nyökkäili olevansa ja ihmetteli, mistä minä sen voin tietää. Kun sitten kerroin, että olen Ilkka Taipaleen entinen avustaja, päätti Jaime oitis esitellä minut kaikille kavereilleen. Niinpä siinä vaiheessa kun Lauri ehti paikalle, minulla oli jo monta uutta ystävää.