Oppimisen iloa

Lauri on ollut tämän viikon Torontossa, ja minä olen oppinut monia asioita. Jo alkuviikosta opin, että kun laitan ruokaa, keittiö ei siivuoudu itsestään, ylimääräinen ruoka ei hakeudu itsekseen pakasterasioihin, eivätkä käyttämäni astiatkaan pompi pesukoneeseen ilman ihmisen apua. Kun Lauri palaa huomenna, muistan kiittää häntä siitä että hän aina siivoaa. Aion myös laittaa paikat kuntoon ennen hänen tuloaan, jotta hänen ei tarvitsisi pelätä että asuntoomme on tehty pommi-isku hänen poissa ollessaan.

Olen myös oppinut nauhoittamaan digiboksin ajastimella ihan itse. En olisi ikinä uskonut että osaisin sen tehdä, niin se vaan on että hätä keinot keksii. Tämä saattaa kuulostaa ihan pikku jutulta, mutta minulle on joskus ollut vaikeaa saada edes kuva televisioon yksin ollessani, joten koen nyt olevani todellinen arjen sankari.

Yksin olossa on kyllä useita huonoja puolia. Nukkuminen ei ole oikein ottanut sujuakseen, kun olen niin tottunut nukkumaan Laurin kanssa. Lisäksi yksin ollessa tulee tehtyä enemmän töitä, kun voi jäädä töihin vaikka koko illaksi ilman huonoa omaa tuntoa. Onneksi Veera hemmottelee minut pilalle tänään. Menen Veeralle vaahtokylpyyn, ja sen jälkeen saan ruokaa. Viimeksi kun olin Veeralla syömässä, söin koko padan tyhjäksi. Täytyy varoa ettei nyt pääse käymään niin, tai täytyy pyytää Veeraa käyttämään pienempää kattilaa.