Aikamatka

Otin onkeeni blogissa annetuista vinkeistä ja rupesin lukemaan
Aikamatkustajan vaimoa. Kiitos vinkeistä, kirja on loistava!
Ajattelin, että olisipa upeaa, jos voisin kurkistaa tulevaisuuteeni.
Edes ihan vähän vaan, vaikkapa vain viisi minuuttia siihen hetkeen,
jolloin olen viisikymmentä. Se helpottaisi nykyistä elämääni hyvin
paljon. Olen nimittäin hyvin turvallisuushakuinen, ja samaan aikaan
olen kovin pessimistinen ja pelokas tulevaisuuden suhteen. Aina kun
Lauri on myöhään poissa tai väsynyt, ajattelen, että mitä jos se
jättää minut? Sitten ajattelen, että ehkä se ei tapahdu juuri nyt,
mutta aikaisemmalla elämänkokemuksellani voin sanoa, että ennen pitkää
se tapahtuu varmasti.

Olisi siis ihanaa nähdä pieni hetki tulevaisuudesta, sellainen hetki,
jona minä olen viisikymmentä ja yhä Laurin vaimo. Silloin minun ei
tarvitsisi pohtia mitä pienet tiuskahdukset tai aamuinen hajamielisyys
tarkoittaa. Meneekö aamumökö ohi munilla ja pekonilla, vai onko kyse
jostain vakavammasta? Hienoa, minä en siis tarvitsisi mitään muuta
kuin aikakoneen ollakseni normaali.

Toisaalta haluaisin tehdä toisenkin aikamatkan, sanotaan vaikka kahden
vuoden päähän. Nykyinen työni nimittäin loppuu vuoden kuluttua, ja
toisinaan murehdin jo nyt aikaa sen jälkeen. Olisinko kahden vuoden
kuluttua työtön ja syrjäytynyt, tai ehkä menestyvä kirjailija tai oman
divarin pitäjä? Kannattaako ryhtyä jo nyt säästämään vuokrarahoja
tulevaisuuden varalle, vai voinko matkustaa kaikella mitä sukan
varteen jää?

Ehkäpä on parempi olla näkemättä tulevaa. Jos tulevaisuus tuokin
onnettomuuksia ja surua, on varmasti parempi olla autuaan tietämätön
niistä ja elää vaan täysillä tätä hetkeä, yrittäen luottaa elämään ja
siihen, että kaikki menee hyvin. Ja jos sitten käykin niin, että
kahden vuoden kuluttua olen työtön, syrjäytynyt ja eronnut, niin
ainakin minulla on maailman parhaat muistot jäljellä.