Uneton yö

Viime yönä heräsin kolmelta, enkä saanut enää unta. En oikein edes tiedä mikä oli päällimmäinen syy unettomaan yöhön. Ehkä viime aikojen stressi vaan kasautui ja purkautui nyt. Työkiireet, häävalmistelut ja se, että ajattelin illalla pahoittaneeni Laurin mielen kiertyivät yhdeksi solmuksi joka ei antanut minun nukkua. Pyörin ympäri ja sitten makasin liikkumatta, otin peiton pois ja vedin sen paremmin korville, otin kiinni Laurista ja menin taas kauemmaksi, eikä mikään auttanut.

Viideltä katsoin kelloa. Tietoisuus siitä että olin valvonut jo kaksi tuntia aiheutti suuren harmistuksen. Ehkä se osaltaan vielä vaikeutti unen saamista uudelleen. Sitten tuli ihan fyysisesti paha olo, masu oli kipeä ja heikotti. Join vettä, kävelin, pyörin taas.

Mikään ei ole pahempaa kuin uneton yö. Maatessaan pimeässä ja kuunnellessaan toisen hengitystä ehtii ajatella kaikenlaista. Pimeässä ajatukset paisuvat ja muuttuvat kohtuuttomiksi. Kuudelta olin jo päättänyt että olen terapian tarpeessa.

Seitsemältä nousin ylös enkä kokenut enää tarvitsevani terapiaa, mutta heikko olo ei jättänyt minua rauhaan. Töissä olen kulkenut kuin zombie, ja illan kokous venyy yhdeksään saakka, kuten huominenkin kokous. Illan kokouksessa joudun vielä puhumaankin, toivottavasti saan suustani ulos edes yhden järkevän lauseen.

Ensi yönä on saatava nukuttua, muuten en jaksa.