Oi niitä aikoja
Muistelimme juuri Anun kanssa lounaalla, kuinka yritteliästä puuhaa musiikin nauhoittaminen ennen oli. Ensin joku nauhoitti radiosta hyvät biisit c-kasetille. Kappaleiden välissä ei ollut tyhjää, vaan pelkää naksahdus, joka syntyi stop-napin painamisesta. Aina ei stoppia ehtinyt painaa ajoissa, joten kaseteilla oli myös epämääräisiä pätkiä juontajien puheista.
Sen jälkeen kasetti nauhoitettiin kaverille. Se tapahtui niin, että laitettiin kaksi yksipesäistä kasettisoitinta vastakkain, toisella soitettiin kasetti ja toiseen laitettiin äänitys päälle. Kun kotona oli muitakin ihmisiä, kuului kasetilla musiikin lisäksi ovien aukomista ja sulkemista, tiskaamista ja välillä kiukkuinen huuto: hys, hiljaa, me nauhoitetaan täällä musiikkia!
Jos halusi nauhalle jonkun tietyn kappaleen, piti radiota kuunnella niin kauan, kunnes se soitettiin. Joskus halutut kappaleet tulivatkin televisiosta. Silloin musiikki nauhoitettiin ensin vhs-videolle, ja sen jälkeen vaan video pyörimään ja kasettisoitin sen eteen nauhoittamaan. Etenkin silloin kasetilla kuului muita ääniä, kuten vaikkapa imurointia, koska koko perhettä ei voinut käskeä pois olohuoneesta nauhoituksen ajaksi.
Ehkä me olemme vanhoja, mutta ainakin meillä on muistoja, joille voimme nyt nauraa vedet silmissä lounastauolla. Mahtavatko nykyajan lapsetkin nauraa kahden vuosikymmenen kuluttua sille, kuinka vaivalloista oli ladata musiikkia tietokoneelta mp3-soittimeen?
tämän postitti Katri Söder @ 12:49
4 Kommentit:
Tätä lukiessani aloin miettiä johtuukohan oma radiokanavien valintani (pyrin kuuntelemaan sellaisia kanavia joissa vain musiikkia ja mahdollisimman vähän toimittajien puhetta) siitä, että noinan kaseteille nauhoittamisen aikoina inhosin radiotoimittajia.
Miksikö? No tietysti siksi, koska ne alkoivat aina puhua kappaleen päälle eivätkä antaneet sen soida loppuun. Se oli todella raivostuttavaa silloin kun halusi nauhoittaa biisejä.
Äsken kuulin radiosta, että Särkänniemen huvipuiston sisäänpääsy maksaa 6 euroa. Siis täh! Minun muistikuvissani se maksoi 5 markkaa. Tämä on selvä vanhuuden merkki, mutta on pakko sanoa, että ennen kaikki oli niin paljon paremmin. ;)
Mankoilla saattoi myös nauhoittaa omia radioshowspektaakkeleita. Me soitimme älppäriltä musiikkia, spiikkasimme biisit ja keksimme uutisia, ja mankka nauhoitti. Ottaa aivan älyttömästi päähän, että teiniangstivuosina niiden päälle tuli nauhoitettua ysärin radiohittejä.
Muistatteko-kuinka-kunkku-oli-se-kaveriporukan-penskoista,joka-sai-ekana-käyttöönsä-kaksipesäisen-mankan?-Nauhoituspalvelusta-saattoi-periä-markan-tai-pari-palkkiotakin.
Vielä-legendaarisempi-muisto-on-vuodelta-1985,jolloin-isäni-hankki-ensimmäisen-Toshiba-merkkisen-laserlevysoittimen.Se-oli-ensimmäinen-koko-taloyhtiössä-ja-jopa-ramppasi-taloyhtiön-äijät-kuuntelemassa-soundin-puhtautta.
(tässä-tietokoneessa-on-välilyöntinäppäin-rikki)
Lähetä kommentti
<< Home