Kevättä!

Tämä ikuisesti jatkuva talvi alkaa jäytää hermojani. Alan pikkuhiljaa
jo oikeasti uskoa että kevät ei ole tulossa tänä vuonna. Pari kertaa
se on jo luvannut tulla, aurinko on väläyttänyt voimaansa ja maa on
pienen hetken tuoksunut keväältä. Aivan kuin kettuillakseen; katso,
tällaista voisi olla, mutta eipä ole. Eikä tule.

Tänään kaivoin sisäisen kevääni esiin. Siivosin, vaihdoin kevään
väriset petivaatteet ja askartelin tipuja. Vessapererirullasta saa
pääsiäisen näköiset lautasliinapidikkeet, kun leikkaa rullasta kapean
siivun, päällystää sen keltaisella huovalla ja liimaa päälle silmät,
nokan ja pari höyhentä. Oikeana pääsiäisenä olemme Prahassa, joten
ajattelin kattaa pääsiäispöydän jo tänään. Emme kyllä ole ajatelleet
syödä mitään pääsiäisruokia, vaan pikemminkin kiinalaista, mutta
haitanneeko tuo. Pääasia että tuntuu keväältä.

Nyt olen siis kattanut pöytään seonneen näköisiä tipuja, jo viime
viikolla kuolleen narsissin sekä kiinalaiset syömäpuikot. Koska
asetelma jostain syystä näytti siltä, että se kaipaa vielä
täydennystä, avasin ikkunat ja annoin kevään tulla sisään. Ja nyt
odotan ruoan valmistumista villahuopaan kääriytyneenä koska täällä
jäätyy.

Prahan matkaa varatessamme ajattelin, että tähän aikaan Prahassa
täytyy olla jo kevät. Netin sääennustuksen mukaan siellä kuitenkin on
lähes samanlainen sää kuin täälläkin, ja lisäksi mahdollisesti tulva.
Olen optimisti: kyllä se viikossa ehtii muuttua. Sitä paitsi, jos ei
ehdikään, niin on silti ihanaa lähteä pois Suomen talven keskeltä.
Tsekin talvi tuntuu kuitenkin huomattavasti kutsuvammalta.