Koneiden salaliitto
Minä olen aivan varma siitä, että koneilla on sydän ja sielu, ja että
ne ovat vihamielisiä olentoja. Tai jos eivät olekaan, niin minua ne
ainakin vihaavat. Tietokoneet ovat aina osoittaneet minulle mieltään,
joten en edes jaksa enää suuttua jos tietokone päättää pimetä ja
vohkia mukanaan kaiken sen tiedon, mitä olen hyväuskoisena ehtinyt
siihen syöttää.
Uusi piirre elämässäni sen sijaan on se, että kaikki muutkin koneet
ovat nyt liittyneet salaliittoon minua vastaan. Yhtenä päivänä
puhelimeni ei suostunut antamaan minulle ystäväni yhteystietoja. Ehdin
jo todeta, että tiedot ovat jotenkin salaperäisesti kadonneet, ja että
seuraavaksi aion heittää koko typerän masiinan seinään. Rakas
poikaystäväni kuitenkin esti aikeeni. Ja kuinka ollakaan, heti kun
Lauri kosketti puhelintani, se typerä rakkine luovutti tietonsa ja sai
minut näyttämään typerältä.
Eilen töissä törmäsin samaan asenteeseen kopiokoneen kohdalla. Se
varasti kaikki paperini ja meni mielenosoituksellisesti jumiin. Aina
kun löysin yhden paperin sen uumenista, se ryhtyi väittämään että
jossain toisessa paikassa on jumissa oleva paperi. Viimein olin lähes
purkanut koko koneen osiin, eikä paperia vaan löytynyt. Lopulta nielin
ylpeyteni ja hälytin apuun miespuolisen työkaverin, Petun. Hän tuli
paikalle, avasi sen lokeron missä paperit yleensäkin ovat ja poisti
päällimmäisen paperin, joka oli se minun jumissa oleva paperini.
Hymyilin kauniisti ja yritin käyttäytyä normaalisti, mutta jälkeenpäin
kävin haukkumassa kopiokoneen.
Kaiken huipuksi Lauri pelaa suurella innolla erästä tietokonepeliä,
jossa hänen hahmollaan on tyttöystävä joka näyttää Sabrinalta
(muistatteko, se 80-luvun povipommi). Sen lisäksi, että koneet
vihaavat minua, joudun vielä olemaan mustasukkainen virtuaaliselle
tyttöystävälle! Varoituksen sana siis kaikille koneille: This means war!
Olen suhteellisen varma siitä että tämä kirjoitus tuhoutuu mystisesti
ennen kuin saan sen näkyville, mutta jos niin ei jostain kummallisesta
syystä käykään, niin olen valmis sovintoratkaisuun koneeni kanssa.
tämän postitti Katri Söder @ 19:26
9 Kommentit:
No okei... Jos koneet välillä temppuilee niin ei se vielä salaliitto merkitse. Joskus ne kyllä on vähän väsyksissä eikä jaksa toimia. Ne tarvii hellyyttä. GTA San Andreas on muuten hyvä peli. Voin suositella kaikille koneiden ystäville. Tyttöystävät ja kaikki...
Katri, muista että kaikkien mekaanisten laitteiden tärkein osa on savu - kun se poistuu koneesta, tietää että se on rikki.
Tätä tietoa, voi toki hyödyntää myös koneita vastaan ;)
Se sama pirun kanssa liittoutunut kopiokone (onkokaan niitä muunlaisia?) ryttyili meillekin eilen, teki kirjaimellisesti 100-vuotisjuhlakutsuista ryttyjä, sellaisia haitareita, joilla voi kesäkuumalla tuulettaa. Petusta se selvästi tykkää: heti toimi, kun Petu sanoi sille pari ystävällistä sanaa.
Joinain päivinä myös kolmoskerroksen konetta pitää silittää ja paijata jokaisen kopion välillä. Ei ihme, ettei saa koskaan töitänsä tehtyä, kun kaikenmaailman rakkineita täytyy hyväillä.
Pah.
Kopiokoneet ovat tosiaan saatanasta.
Itse en myöskään ole suostunut oppimaan käyttämään työpaikkani puhelimen kaikkia kymmeniä eri toimintoja. Siis lankapuhelimen. Minusta puhelimessa ei kuulu olla kuin numerot, joita näppäilemällä saadaan ja luuria nostamalla voidaan soittaa halutulle ihmiselle. Ja sitten laskea se luuri kun puhelu on päättynyt. Mutta tässä minun puhelimessa on ruutu jonka eri nurkissa on 8 erilaista otsikkoa ja lisäksi siinä vilkkuu kahdessa eri paikassa jokin numerosarja :-O
Täytyy vielä paljastaa, että heti laitettuani tuon jutun nettiin yritin avata blogiani tarkistaakseni menikö se perille. Kone ilmoitti tylysti, että sivua ei voi näyttää. Lauri sitten paijasi konetta vähän aikaa ja sai kuin saikin sivun näkyviin.
Meidän kotikone tekee tuota yhtenään, töissä ei ole mitään ongelmia. Johtuneekohan liittymästämme.
Ei se mistään liittymästä johdu, vaan koneiden salaliitosta. Miksi tämä on niin vaikea ymmärrettäväksi miehille?
Tässä tämän viikkoinen myöntöni: se johtuu koneiden salaliitosta.
Minä en vielä myönny salaliittoon. Kamppin keskukseen on perustettu paratiisi. Nimittäin Clas Olsson, josta saa halavalla jos jonkin näköistä vempelettä. Kannattaa käydä! Itse kävin jo hakemassa materiaalia.
Lähetä kommentti
<< Home