Uutta ja vanhaa

Kävin tänään esittäytymässä uudessa työpaikassani uusille
työkavereille. Aloitan SDP:n puoluetoimistolla suunnittelusihteerinä
15.3. Tietysti kaikki ne "uudet työkaverit" ovat tavallaan vanhoja
työkavereita, sillä SONK:n toimisto sijaitsee myös puoluetoimistolla,
ja kahden puheenjohtajavuoden aikana kaikki puolue-toimiston
työntekijät ehtivät tulla tutuiksi. Myös samaan aikaan kanssani
aloittava Matti on jo vanha tuttu; vuonna 2001 olimme samassa
hallituksessa Suomen ylioppilaskuntien liitossa, ja kesällä 2003 olimme yhdessä matkanjohtajina IUSY:n kesäleirillä Kreikassa. Oi niitä aikoja...

Tämän jälkeen lähdin vanhalle työpaikalleni eduskuntaan tyhjentämään
työhuonettani. Täytyy sanoa, että siinä tuli vähän haikea olo, kolmen
vuoden aikana ehtii kiintyä jo työhuoneeseenkin, työkavereista
puhumattakaan. Eniten jään kaipaamaan ihania avustajakollegoita.
Eduskunta on paikka, jossa jokainen on aina valmis auttamaan toista
töissä, kuuntelemaan henkilökohtaisia ongelmia tai lähtemään töiden
jälkeen oluelle jos toinen on seuraa vailla. Viimeinen työpäiväni
eduskunnassa kuvasi tätä yhteishenkeä parhaalla mahdollisella tavalla.
Pomoni, Ilkka Taipale, oli ollut 10 vuotta eduskunnassa, ja tästä
syystä järjestimme kansanedustajille sekä meidän avustajillemme juhlat.
Ryhdyin tekemään juhlia varten voileipiä, niitä oli määrä tulla 300 kpl
(poliittisen avustamisen huipentuma...). Pyysin apua vain yhdeltä
avustajalta, mutta tästä huolimatta meitä oli lopulta viisi avustajaa
laittamassa niitä leipiä. Tämän lisäksi ihanat rakkaat kollegat jäivät
auttamaan vielä siivoamisessakin juhlien jälkeen! Tämä se on
toverihenkeä parhaimmillaan.

Myös Ilkkaa ja hänen vauhdikkaita tempauksiaan jään kaipaamaan.
Työssäni avustajana olen järjestänyt kiertuetta Arkangelilaiselle
jazz-bändille sekä nukketeatterille, pohtinut ohjemaa Pietarin Duuman
sosiaalikomitealle, toiminut toimitussihteerinä kirjan "Sata
suomalaista innovaatiota" kokoamisessa, ollut matkan johtajana
Pietarissa tutustuessamme muun muassa paikalliseen mielisairaalaan ja
asunnottomien järjestöön sekä paljon, paljon muuta.

Silti odotan jo malttamattomana uusia haasteita, joita puoluetoimisto
eteeni asettaa. Muistelin aamulla kuinka monta kertaa olenkaan
jurputtanut jossain baarin nurkassa siitä, miten asiat
puoluetoimistolla pitäisi hoitaa. Muistelen myös, että en ole ollut
ainoa jurputtaja, vaan lähes jokaisella tapaamallani toverilla on
asiasta vankka mielipide. Lupaan pitää korvani auki kaikille noille
mielipiteille, ja toivon pystyväni vastaamaan haasteeseen joka minulle
on annettu.