Mökkeilyä
Viikonloppuna olimme mökillä. Rakastan mökkeilyä, olen aina ollut
luonto-ihminen. Jo pelkät maalaiselämän äänet tuntuvat rauhoittavilta
raskaan viikon jälkeen; metsän humina, tulen humina ja räsähtely
takassa, lintujen sirkutus ja vanhan talon rapsahtelu saavat mielen
rauhalliseksi. Kun tähän vielä lisää vähän ruumiillista työtä, paljon
raitista ilmaa, saunan ja punaviiniä, on hyvä yöuni taattu.
Ruumiillisesta työstä puheen ollen, ryhdyin siis hirveällä innolla
hakkaamaan halkoja. Ylpeänä katselin saavutustani ja otin taas uuden
halon käsittelyyni kun Lauri tuli siihen viereen ihmettelemään.
?Ihanko totta sä olet hakannut nuo halot tuolla tekniikalla? No ei
ihme ettei ole syntynyt tuon enempää?. Toisaalta tavoitteena ei ehkä
ollutkaan suuri halkopino, vaan lähinnä oma hyvä olo.
Jotain sangen epäilyttävää ensimmäisissä yhteisissä mökkireissuissa
kuitenkin on. Kesämökillä on aina samat perinteet, samat
toimintatavat, jopa samat ruoat. Se on siis lähes laboratorion omainen
paikka vertailla exiä ja nykyisiä. Vertailu tuntuu näissä oloissa
kovin objektiiviselta, mutta oikeasti etu on exän puolella. Mökeillä
kun on omat toimintatapansa, jotka voi osata vain, jos on ollut useita
kertoja juuri sillä samaisella mökillä.
Toisaalta juuri mökillä voi itsekin testata parisuhdetta, jos on
sellaiseen taipuvainen. Kestääkö mieheni sen, että itsepintaisesti
hakkaan halot asettamalla ne makuuasentoon, ei pystyyn, vaikka
tiedänkin olevani väärässä ja hänen olevan oikeassa? Entä sen, että
jatkuvasti näen puutteita ympäristön huomioon ottamisessa, vaikka
oikeasti se toki mökkiolosuhteissa on otettu paremmin huomioon kuin
kaupungissa? Reilun kaupan kahvin puuttumisestakin olin valmistautunut
huomauttamaan, mutta suureksi riemukseni sitä löytyi. Siitä kiitos
kuulunee Juhalle ja Hannalle.
Selkä ja kädet kipeinä jään odottamaan seuraavaa mökkireissua. Minä
kuulun siihen rotuun, jonka on mökillä pakko puuhata jotain, oli
tekemistä oikeasti tai ei. Hakkaan halkoja tai vaikka kerään risuja
metsästä, pääasia on että puuhaan.
tämän postitti Katri Söder @ 18:37
4 Kommentit:
Oi, minäkin niin haluaisin mökille! Että saisi puuhailla ja harventaa rantapöpelikköä ja kitkeä polunvarsia.
Onneksi sentään äidin kanssa jo ehdin sopia, että saan meidän mökin käyttööni juhannukseksi - tuletteko mukaan?
Mökkikuvailusi saa mut uikuttamaan uusien mökkiseikkailujen perään. Onneksi olen vihdoinkin koko kesän Suomessa ja voin aidosti koettaa hankkiutua mökille. Saa tosin nähdä, minne, kun omaa ei ole. Telttakin multa löytyy ja sitä voisi kaksistaan koettaa, mutta mökille olisi ihana lähteä porukalla. Vähän olen miettinyt mökin vuokrausta kimpassa, täältä tai Virosta.
Seuraavaksi voisit tehdä Lauriin vaikutuksen hakkaamalla halkoja niin, että ensin lyöt kirveen halkoon kiinni, pikkaisen vain että se pysyy siinä. Sen jälkeen heilautat kirveen halkoineen pään yläpuolelle ja sieltä lyöt sen sitten pölkkyyn vauhdilla "väärinpäin", jolloin halko halkeaa.
Näpsäkkää. Eikä ollenkaan vaarallista. Ainakin jos sen osaa. Eikä ole humalassa. Humala ei ehkä muutenkaan ole paras ominaisuus tähän puuhaan.
Ensimmäiseksi luettuani mulle iski ikävä mökille. Minä kun olen tällainen tuumasta toimeen ihminen, ehdin jo puhua Petterille, että meidän perheen suorastaan kannattaa pakata auton ja suunnata pääsiäsieksi mökille.
Toiseksi mieleeni kirjoituksestasi tuli vuosia sitten tehty reissu tasylaisten kanssa mökkeilemään. Mahdatkos enää muistaa niin kauas? Silloin meidät laitettiin vastaamaan halkojen pinoamisesta ja saunan lämmittämisestä.
Ehkäpä joku , oli samaa mieltä kuin Lauri, sinun (ja myös minun) tavasta pilkkoa puita. Epäilen, että ainakin minun kohdallani kyse oli haittojen minimoinnista. Saunan lämmityskin taisi viedä aikaa ja resursseja enemmän, kuin kukaan olisi ennakkoon uskonut...
Se oli kyllä hauska reissu, vaikka saunan lämmittäminen olikin tuhoon tuomittu tehtävä... Siitä toivuttuamme hoilasimme pihakalliolla aikuista naista ja muita älykkäitä biisejä poikien pelatessa korttia.Taidan olla tullut vanhaksi, nykyään en edes mökkireissuilla kestä sellaista rymyämistä. Mutta hauskaa se oli.
Lähetä kommentti
<< Home