Emma

Eilen kävimme Espoon modernin taiteen museossa, EMMA:ssa. Olin halunnut käydä siellä jo pitkään, mutta nyt viimein saimme todella mentyä. Dali- näyttely oli ihana, mutta aika pieni. Parasta antia oli Dalin Disneylle tekemä animaatio-elokuva, joka oli todella kaunis. Sen jälkeen Andalusialainen koira ei oikein istunut mielentilaani. Toinen vaihtuva näyttely oli Annette Messager, mutta hänen tyylinsä ei nyt oikein kolahtanut.

Vaihtuvien näyttelyiden lisäksi kävimme läpi myös perusnäyttelyn. Se oli vakuuttava, ja siihen voisi ja pitäisi käyttää enemmän aikaa kuin me nyt käytimme. Halusimme kuitenkin nähdä kaiken, ja työpäivän jälkeen nälkä alkoi ajaa kotiin joten juoksimme upean näyttelyn aika nopeasti läpi ehtiäksemme nähdä myös Helinä Rautavaaran museon, lelumuseon ja kellomuseon. Ehkäpä joskus vielä opimme nauttimaan kakusta pala kerrallaan.

Helinä Rautavaaran museosta on kohistu Espoossa. Jotkut vanhemmat ovat halunneet kieltää lapsiltaan museossa käynnin, sillä Afrikan, Aasian ja Latinalaisen Amerikan kulttuuria esittelevässä museossa esitellään yllättäen muita uskontoja kuin kristinuskoa. Onneksi koululaisvierailuja tähän avartavaan ja mielenkiintoiseen museoon ei kielletty kokonaan, kuten jotkut toivoivat. Nyt lapselta vaaditaan vanhempien lupa museoretkelle osallistumiseen. Se on sinänsä sääli, sillä minusta juuri ne lapset, joiden vanhemmat pitävät muiden uskontojen esittelemistä kauhistuksena, tarvitsisivat tätä museota eniten.

Lelumuseossa minä huokailin My Little Pony- lelujen ääressä ja Lauri puolestaan erilaisten pelien ja valtavan junaradan ääressä. Kellomuseossa aloin olla jo väsynyt ja huokailin ainoastaan nälkääni, Lauri puolestaan oli loputtoman kiinnostunut kellojen historiasta. Kävi ilmi, että rannekelloja on alettu valmistaa silloin, kun naiset ovat alkaneet käydä töissä. Silloin naisetkin ovat alkaneet tarvita kelloa, mutta naisten asusteissa ei ollut paikkaa taskukellolle.

Samassa rakennuksessa sijaitsevan Espoon kaupunginmuseon jouduimme jättämään seuraavalle kerralle.