Katrin blogi

sunnuntaina, maaliskuuta 22

Edam

Katsoimme viime viikolla ohjelmaa juustoista, ja tällä kertaa esiteltävänä oli Edam-juusto. Muistimme, että meidän molempien kotona on lapsena syöty juuri tuota punakuorista Edamia. Pohdimme, mahtaako Edamia enää olla olemassakaan, ja seuraavalla kauppareissulla totesimme että on sitä. Nostalgiasyistä päädyimme ostamaan kotiin pienen palan, olimmehan molemmat pitäneet siitä lapsena. Innostuneina avasimme punaisen kuoren, leikkasimme siivut juustoa ja maistoimme lapsuusajan nostalgiaa. Se maistui - ei miltään. Edam-juusto ei maistu yhtään miltään.

Hämmentyneenä rupesin pohtimaan, miksi ihmeessä meillä on syöty juuri tätä juustoa. Voisiko olla mahdollista, että siihen aikaan ei ollut muita juustoja? Tai sitten Edamia ostettiin, koska se oli halpaa. Kolmas vaihtoehto on, että meillä on todellakin valittu Edamia juuri siksi, että se ei maistu miltään. Silloin se ei maistu myöskään pahalta.

Kun seuraavan kerran alan hihkua, että maistetaan jotain lapsuusajan ruokaa, potkaiskaa minua. Ei laiteta sitä ruokaa, jonka nimi on risotto, ja johon kuuluu riisiä, jauhelihaa ja hernemaissipaprikaa. Ei laiteta myöskään Italian pataa, johon kuuluu kaupasta ostettu Italian pata-pussi (hieno ja uusi keksintö siihen aikaan) ja jauhelihaa. Eikä osteta Edam-juustoa.

1 Kommentit:

At 12:51 ip., Blogger Kati sanoi...

Meilläkin syötiin kotona Edamia, samoin miehen kotona ja nyt meillä. Syyt: halpaa ja ei ole tarkka seuralaisilleen (eli mietoa). Kun arkijuusto on mietoa, on helppo herkutella ostamalla juustoa, jossa on makua. Toisekseen asuntovelkaa on helpompi lyhentää ja minun olla kotona, kun sitä hintalappua tuijotellaan aika tarkkaan.

 

Lähetä kommentti

<< Home