Mitä teet päivisin?

Tuttavani kertoi olleensa jonkin aikaa työttömänä. Hän sanoi, että työttömyys jättää ihmiseen tietynlaisen leiman, ja että ajan kuluessa työn hakeminen muuttuu yhä hankalammaksi.

Työttömyys voi olla hankalaa myös sosiaalisissa tilanteissa, Suomessa kun uudelta tuttavuudelta kysytään usein mitä hän tekee työkseen. Itse olen ottanut tavaksi kysyä mitä teet päivisin. Ehkä kyse on samasta kysymyksestä, mutta minun kysymykseeni voi halutessaan vastata laajemminkin.

Mietin, miten itse vastaisin ilman, että otan vastaukseen mukaan työpaikkaani. Työhän on kuitenkin vain pieni osa minua, ja toivoisin tietysti että minua määrittelisivät enemmän muut asiat kuin työ.

Vastaus voisi olla vaikkapa tällainen.

Tällä viikolla olen tehnyt mukavia asioita. Annas kun kerron koko viikon puuhailuni. Luin lehdestä jutun vanhasta ystävästä ja hänen lapsestaan. Vasta silloin havahduin siihen, että vauva alkaa olla jo kohta vuoden vanha, enkä ole tavannut häntä vielä. Siispä tuumasta toimeen. Maanantaina tapasin pitkästä aikaa ystäväni ja hänen suloisen lapsensa.

Tiistaina söin lounasta rauhoittavassa sushipaikassa opiskeluaikaisen ystävän kanssa. Olipa hauska nähdä häntä ja kuulla kuulumisia monen vuoden takaa!

Keskiviikkona oli viimeinen sambatunti. Olen todella nauttinut tästä kurssista, ja viimeisellä tunnilla huomasin oppineenikin jotain. Samba on yksi niistä lajeista, joita ei voi harrastaa muuten kuin hymy huulilla, vaikka juuri ennen tuntia olisin vielä huolehtinut ja stressannut työasioista.

Torstaina tein pitkän kävelylenkin raikkaassa pakkasilmassa. Kävelylenkkini päätyi Veeran luokse, ja siellä reippauteni palkittiin kuohuviinillä ja itse leivotuilla kekseillä. Kuinka ihanaa on, kun on sellainen ystävä jonka luokse voi pistäytyä milloin vain, joka tietää minusta kaiken, ja jonka kanssa voi puhua ihan mistä tahansa.

Perjantaina tapasimme Ahmedin ja Heban pitkästä aikaa. Viime kerrasta on jo aikaa, sillä olemme viimeksi tavanneet jouluna. Kuvassa olen Ahmedin ja Heban kanssa heidän kotikonnuillaan Suezin kanavalla.

Lauantaina tapasin toisenkin uuden tulokkaan ystäväpiirissäni. Tämäkin vauva oli suloinen ja rauhallinen, ja hymyili minulle heti kun menin tervehtimään. Hänen vanhempiensa kanssa riitti juteltavaa, emmekä meinanneet malttaa lainkaan lähteä kotiin.

Sunnuntaina sitten vietin laatuaikaa kotona. Lepäsimme ja söimme hyvin. Nautimme tietysti myös leipomistani laskiaispullista.