Euroviisut
Katselin eilen euroviisujen semifinaalia, josta jatkoon pääsi kymmenen yleisön mielestä parasta. Näiden lisäksi finaaliin pääsi automaattisesti järjestävä maa Serbia sekä neljä suurinta rahoittajaa. Järjestävän maan automaattisen finaalipaikan hyväksyn, mutta mitä ihmeen pelleilyä sellainen kilpailu on, jossa rahalla voi ostaa itselleen mahdollisuuden päästä loppukilpailuun? Kilpailun nimikin saa uuden ulottuvuuden: euroviisut siksi, että euroilla siinä pärjää.
Tämä herätti leikkimielisen kysymyksen, miksi Suomi ei ostanut itselleen finaalipaikkaa? Jos yleisradiolla ei ole siihen musiikkitalon ja muiden hankkeiden vuoksi rahaa, olisi valtio voinut osallistua finaalipaikan ostamiseen. Sitä olisi voinut perustella vaikkapa suomalaisen musiikkiviennin tukemisella. Tai jos valtio ei olisi kokenut moista hanketta tärkeäksi, olisi vaikkapa Kehittyvien Maakuntien Suomi voinut sponsoroida tällaista tärkeää hanketta.
Edustamansa valtion pihiydestä huolimatta Teräsbetoni lunasti finaalipaikan ihan reilussa kilpailussa, joten jännitettävää riittää Suomen osalta vielä lauantainakin.
tämän postitti Katri Söder @ 11:42
2 Kommentit:
Tuosta tulikin heti mieleen suomalainen parlamentarismi: se kenellä on (yritys)rahaa, pääsee sisään.
Terppa,
Toivo
Oi ei. Ei varmasti mennä ostamaan yhtään paikkaa siinä kilpailussa, riittää tämä jokavuotinen hehkuttelu oman maan ehdokkaasta ilman eurojakin. Ikäväähän se on, että jotkut voivat ostaa itsensä sisään, mutta ilman tätä järjestelyä suurimpien rahoittajien kiinnostus rahoittaa tipahtaisi heti, kun huomattaisiin, että finaalipaikka ei irtoa ja paikat menevät itään tai kaakkoon.
Kaiken kaikkiaan hieman surkuhupaisa kisa nykyään, joka epätoivoisesti koettaa uudistua. Paitsi tietenkin silloin, kun Suomi voitti.
Lähetä kommentti
<< Home