Sevillan parturi

Kävimme eilen oopperassa katsomassa Sevillan parturin. Se oli kerrassaan hauska pätkä! Esiintyjät osasivat laulamisen lisäksi myös näytellä. Sevillan parturi oli hauska komedia, jonka aikana yleisö sai nauraa useat kerrat. Erityisesti tohtori Bartolon hahmo oli aivan mahtava, ja hän nauratti ihan pelkällä läsnäolollaan. Naurun kohteeksi joutui onnistuneella tavalla myös itse ooppera, kun Bartolo matki Rosinan korkeaa laulua. Esitys laulettiin Suomeksi, ja pidin sitä alun totuttelun jälkeen hyvänä ratkaisuna. Esityksen kieli oli paitsi Suomea, myös hyvin modernia. Yhdessä laulussa puhuttiin esimerkiksi karppauksesta. Rossinin musiikki oli tietysti myös mahtavaa ja mukaansatempaavaa. Musiikki ei vain ykkösparvelle tuntunut kuuluvan aivan täydellisesti, mutta laulu sen sijaan kantoi hyvin.

Ennen oopperaa kävimme Kampissa Viini-lehden viiniteltassa. Sinänsä idea oli kiva, mutta toteutus ontui. Teltassa esiintyi Pave Maijanen, ja bändi soitti niin kovaa, että viiniesittelijöiden piti huutaa, eikä puhetta silti kuullut kunnolla. Ilman Pave Maijasta tapahtuma olisi ollut erinomainen.