Shrimp Tales
Kirjoitin taannoin blogissa, että teatterimieltymykseni ovat niin omituisia, että joudun katsomaan yksin esimerkiksi Espoon kaupunginteatterissa esitettävän Shrimp Talesin. Blogikirjoituksen jälkeen seuraa kuitenkin alkoi ilmaantua, ja lopulta mukaan oli ilmoittautunut kuusi ihmistä, joista kolme ja puoli tunsin etukäteen (puolikas tunteminen tarkoittaa sitä, että olimme olleet kerran samoissa juhlissa, yhdeksän vuotta sitten). Lopulta meiltä ilmaantui paikalle viisi tyttöä.
Shrimp Tales on hollantilaisen teatteriryhmän esitys, jossa katkaravut esittävät ihmisiä. Ne esiintyvät pienoismallien keskellä. Katkarapuja kuvataan videokameralla, ja yleisö seuraa esitystä videoruudulta. Normaalit ihmisyhteisön puuhat vaikuttivat todella hupaisilta, kun ihmisiä esittivät katkaravut. Esimerkkeinä voisin mainita teknobileissä hyppivät katkaravut, koko yön prinsessa Victorian näkemistä odottaneet kirkuvat katkaravut, hurmoshenkisessä seurakunnassa kaatuilevat katkaravut, tai katkarapu joka on ihan liekeissä ratkaistessaan yhtälöä (a+b)2.
Pienoismallit olivat upeita, katkaravut oudon ilmeikkäitä, ja näyttelijöiden puhe teki katkaravuista taitavasti persoonallisen oloisia. Nauroin paljon ja nautin esityksestä.
tämän postitti Katri Söder @ 08:53
2 Kommentit:
Odotinkin, että kommentoisit esitystä jotenkin, kun varsinainen jälkipuinti jäi uupumaan heti tilaisuuden jälkeen. Muiden läsnäolleiden kanssa pohdimme sitä, että jäimme kaipaamaan ehkä selkeämpää tarinaa/lyhyempää kestoa. Huisin taitavasti oli kaikki tehty, mutta täysin irrallisista pätkistä jäi jotenkin sellainen olo, etteikö muka olisi ollut kokonaisempaa kerrottavaa. Toisaalta pointti tietenkin oli juuri se, että näytetään mahdollisimman monenlaista ihmisyhteisön elämää. Itseäni piinasi se, että kaikilla oli niin kovin surkeaa ja kurjaa. Monilla ihmisillä tietenkin on, muttei nyt sentään kaikilla.
Mutta kaiken kaikkiaan olin vaikuttunut miniatyyrimaailman tarkkuudesta (ja leikkaussalin seinällä kaappia esittäneestä dosetista - ihailtavaa yksityiskohtaisuutta!) ja oikein iloinen, että tämän näin. Oma suosikkini oli ehkä se biljardiosuus - Englannissa sellaista ohjelmaa tulee omalta kanavaltaan tauotta.
Ja tänäänkin menen Espooseen teatteriin.
Hassua, että sinulle jäi sellainen oli että kaikilla oli surkeaa ja kurjaa. Minulle ei jäänyt lainkaan sellaista fiilistä. Tyypithän olivat diskossa, rakastelivat, olivat ihan liekeissä tieteen pauloissa, nauttivat varmasti tv:n katsomisesta ja muista hupaisen oloisista puuhistaan. Joillain oli toki kurjaakin, mutta minun mielestäni ei kuitenkaan enemmistöllä.
Pidin itse myös juuri siitä irrallisuudesta, sitähän se elämä on. Jos joku juoni onkin olemassa, emme me sitä kuitenkaan tiedä.
Hauskaa teatteri-iltaa tänäänkin!
Lähetä kommentti
<< Home