Auton huolto

Anun postauksen luettuani innostuin minäkin kirjoittamaan sanasen autojen myyjistä ja huoltopaikoista.

Olen aikanaan käyttänyt huollossa pientä sitikkaa, jota hellyttelymielessä kutsuin nimellä ”Rotisko”. Ja kutsun edelleenkin, sillä kyseinen auto on yhä olemassa, mutta nykyään se on veljeni käytössä. Veho-huollossa naiskuljettajaan suhtauduttiin jotenkin hymähdelleen. Huoltomies kyseli omituisia, kuten olenko osannut parkkeerata auton huollon parkkipaikalle, tai tiedänkö, minkä kokoinen moottori autossa on. Kait sen nyt huoltomies itsekin osaa katsoa, kun menee auton luo. Vehossa ei koskaan osattu oikein tarkkaan sanoa, milloin auton voi hakea pois, tai varsinkaan, paljonko huolto tulee maksamaan.

Perjantaina käytin vuoden vanhaa Fordiamme huollossa Espoon Automaassa. Tällä kertaa naiskuljettaja otettiin tosissaan ja palvelusta tuli hyvä mieli. Mitään omituista ei kyselty, ainoa kysymys oli, missä kohtaa parkkipaikkaa auto sijaitsee. Oletus siis oli, että olen osannut sen sinne parkkeerata, eikä se, että en ole. Ensimmäinen plussa siitä. Sen jälkeen kerrottiin, että huoltoon ei mene kuin puoli tuntia, ja pyynnöstäni auto luvattiin katsoa heti, odottaessa. Minut ohjattiin mukavaan sohvaryhmään jossa saatoin lukea autolehtiä, ja kahdenkymmenen minuutin kuluttua avaimet tuotiin minulle sinne sohvalle. Auto oli valmis.

Espoon Automaa sai pisteitä myös auton ostovaiheessa. Automaasta löytyi naismyyjä, joka osasi kertoa autosta kaiken olennaisen sivistyneesti ja rauhallisesti. Auton etsimisvaiheessa huomasin, että tämä ei todellakaan päde kaikkiin myyjiin. Kohtasimme muutaman miesmyyjän, jotka kohkasivat kovasti asioista, jotka eivät olleet mielestäni olennaisia (kuten hienot vanteet), mutta eivät osanneet vastata olennaisiin kysymyksiin (kuten auton ympäristöystävällisyys ja kulutus), vaan kuittasivat ne turhiksi asioiksi. Myyjän pitäisi kuitenkin muistaa, että jos asiakas kysyy jotain, ei asia luultavasi ole asiakkaalle turha.