Lomalukemista

Huomasin juuri, että olen sattumalta tullut lomallani lukeneeksi ainoastaan pohjoismaisia kirjoja. Kirjavalinnat ovat omasta mielestäni olleet erinomaisen nautittavia, ja siksipä haluan jakaa jokaisesta kirjasta muutaman ajatuksen.

Siri Hustvedt: Kaikki mitä rakastin ja Amerikkalainen elegia
Siri Hustvedt asuu ja elää oikeasti Yhdysvalloissa, mutta norjalaisten sukujuuriensa vuoksi lasken hänetkin sarjaan pohjoismaiset kirjailijat. Kaikki mitä rakastin on todella älykäs romaani, se nappaa mukaansa eikä sitä voi laskea käsistään ennen kuin se on luettu kokonaan. Koko ajan mieleni teki hypätä seuraavalle sivulle kurkistamaan mitä sitten tapahtuu. Toisaalta jokainen lause tuntui merkitykselliseltä enkä halunnut kadottaa mitään kurkistelemalla etukäteen. Lukemisen ajan tuntui siltä kuin olisin itse elänyt kirjan elämää.

Hurmaavasta lukukokemuksesta lumoutuneena luin Hustvedtin toisenkin romaanin, Amerikkalainen elegia. Sitä ei voi verrata kirjaan Kaikki mitä rakastin. Luulen kuitenkin, että jos olisin lukenut tämän ensin, olisin pitänyt kirjasta oikeasti. Nyt vain odotukset olivat liian korkealla. Hieno kirja joka tapauksessa, ja kannattaa tämäkin lukea.

Herbjorg Wassmo: Seitsemäs kohtaaminen
Jokunen vuosi sitten luin Wassmon kirjoittaman Dinan kirjan ja pidin kovasti sen tunnelmasta. Kuitenkin Seitsemäs kohtaaminen odotti kirjahyllyssäni muutaman vuoden takakannen tylsän tekstin vuoksi. Nyt päätin ylittää ennakkoluuloni ja lukea kirjan, ja se kannatti. Takakannessa mainostettu rakkaustarina olikin kirjassa vain sivujuonne, oikeasti kirja oli mahtava kasvu- ja kehityskertomus tytöstä naiseksi. Samalla elämää Lofooteilla oli onnistuttu kuvaamaan elävän tuntuisesti.

Bo Carpelan: Kesän varjot
Kirja on täynnä äärimmäisen kauniita lauseita, niin kauniita, että juoni tuntuu välillä hukkuvan lauseiden kauneuteen. Vai mitä sanotte esimerkiksi lauseesta: ”Kesäkuun lempeä huntu liehuu tuoksuvien männynrunkojen välissä ja kohoaa kohti taivasta.” Nautittavaa. Yksittäiset lauseet olisivat nautittavia sellaisenaankin, ilmankin kirjaa ja tarinaa niiden ympärillä.

Liza Marklund: Punainen susi
Juuri sellaista hömppää, jota joululomalla voi sohvan nurkkaan käpertyneenä lueskella. Dekkarina ihan ok, ei kovin jännittävä mutta sopivalla ihmissuhdesotkulla höystettynä ihan kulkeva.

Sofi Oksanen: Puhdistus
Puhdistus on kaikessa karmeudessaan hyvä kirja. Luin sen yhdeltä istumalta, halusin tietää, miten nämä epätoivoiset naiset ovat päätyneet siihen missä he nyt ovat, ja miten he selviytyisivät elämässään eteenpäin. Teksti on vetävää ja elävästi kirjoitettua. Sen verran ikävä jälkimaku kirjan tapahtumista kuitenkin jäi, että seuraavaksi pitää lukea jotain iloisempaa. Tommy Tabermannin runoja vaikka.