Viski päivässä pitää lääkärin loitolla

Paha flunssa vaivaa jälleen. Tämä on jo kolmas kerta ihan lyhyen ajan sisällä, ja taas flunssa on kestänyt useampia päiviä. Harmittaa, en ole päässyt edes jumppaan kahteen viikkoon! Pahaksi onnekseni satun vielä asumaan yhdessä lääkärin kanssa. Kyllä, luit oikein, pahaksi onnekseni. Minulla on nimittäin aina ollut vakava lääkärikammo. Pikkutyttönä taitoin nilkkani hyvin usein, ja mitä useammin jouduin nilkkojeni kanssa lääkärille, sitä enemmän sitä pelkäsin. Odotushuoneeseen ei koskaan tuotu kipulääkkeitä. Minulle sanottiin sen johtuvan siitä, että rikki mennyttä paikkaa ei voi paikallistaa jos kipua ei tunnu. En kuitenkaan uskonut tällaista selitystä, vaan uskoin vain lääkäreiden jotenkin sairaasti nauttivan kivustani. Uskoni vahvistui kun pääsin lääkärin luokse. Hän taittoi nilkkani sellaiseen asentoon, johon se ei terveenäkään taipuisi, ja kysyi sitten leveästi hymyillen: "Sattuuko?"

Myös rokotuksia pelkäsin hullun lailla. Ensimmäisessä rokotuksessani, jonka aktiivisesti muistan, kysyin lääkäriltä sattuuko se. Hän vastasi että vain hyttysenpiston verran. Hitto soikoon, millaisista geenimanipuloiduista hyttysistä hän oikein mahtoi puhua! Jos joskus törmään sellaiseen hyttyseen, juoksen ja lujaa.

Muutama kuukausi sitten pudotin käsipainon jaloilleni. Varpaan kynsi meni aivan mustaksi. Oli todella kova työ olla näyttämättä kynttä kotona. Nukuin sukat jalassa, mutta lopulta jäin kiinni. Kotilääkärini oli sitä mieltä, että kynsi pitää puhkaista. Ehdotin ironisesti että se varmaankin sattuu hyttysen piston verran. Röyhkeä kotilääkärini väitti, että se ei satu edes sen vertaa. Vedin kiireesti jalkani pois, ja kynsi jäi puhkomatta. Pari kuukautta sen jälkeen Lauri leikkasi koko kynnen irti. Se sattui, sanotaanko nyt vaikka kymmenen hyttysen verran.

Nyt olen sitten yrittänyt pakoilla stetoskooppia ja kurkkuun katsomista. Pitää kuulemma selvittää onko se keuhkoissa, ja onko kyseessä virus vai bakteeri. Pah, sanon minä. Minulle riittää että tiedän sen olevan yskä. Eilen kotilääkärini teki kuitenkin oivan teon: määräsi flunssaani viskiä. Flunssa ei kadonnut, mutta me olimme molemmat tyytyväisiä, eikä stetoskooppiakaan tarvinnut riittävän viskimäärän jälkeen enää pelätä. Viski päivässä pitää siis lääkärin loitolla.