Parisuhteista
Ennen kuin tapasin ihanan Laurini, olin vakaasti päättänyt, että minä
en ryhdy seurustelemaan enää ikinä. Olin todella vannoutunut sinkku.
Nyttemmin olen oppinut parisuhteista monta ihanaa asiaa, mutta niistä
voin kertoa myöhemmin. Tällä kertaa haluan pohdiskella niitä pelottavia
asioita joita olen pariuduttuani oppinut. Pelottavuus numero yksi on
se, että seurustelevat ystäväni ovat tulleet sanomaan, että kiva, nyt
teitäkin voi ryhtyä kutsumaan bileisiin. Kun ei sitä aikaisemmin
viitsinyt, tiedäthän, ne ovat sellaisia parisuhde-tilaisuuksia. Siis
apua! Sinkkuna minä en todellakaan tiennyt että on olemassa
parisuhdetilaisuuksia joihin minua ei kutsuttu. Nyt kun olen
pariutunut, olen taas seurapiirikelpoinen. Päätin hiljaa mielessäni,
että minun bileisiini kutsutaan aina myös kaikki sinkkuystävät.
Toinen pelottava asia on se, että myös minun parisuhdettani
määrittelevät kirjoittamattomat parisuhteen lait. Vai mitä sanotte
tästä: aamiaisella kysyn rakkaaltani mikä on vialla, kun hän
selvästikin mököttää. Hän vastaa, ettei mikään. Minä vastaan että jaa,
hyvä sitten. Todellisuudessa minä tiedän että jokin on vikana, ja hän
tietää minun tietävän, mutta siitä huolimatta tämä keskustelu on
käytävä ennen asian ytimeen pääsemistä.
Kolmas pelottavuus on se, miten erilaisia riitelytekniikoita ihmisillä
voi olla. Erilainen riitelytekniikka on melkein sama kuin puhuisi eri
kieltä ja yrittäisi silti riidellä. Minulla on tapana huutaa ja
mekastaa. Mekastettuani tarpeeksi unohdan koko jutun. Yllätys on suuri, kun toinen, jonka riitelytekniikka on vaikeneminen, onkin oikeasti kuunnellut mekastukseni. Vielä pahempaa on, jos hän muistaa sanomiseni vielä silloinkin kun en itse niitä enää muista (eli pidempään kuin
puoli tuntia). Aikaisemmin harrastin riidellessäni myös ovien
paiskomista. Sitä en harrasta enää, sillä Lauri irrotti makuuhuoneemme
oven ja vei sen kellariin. Nyt ainoa paiskottava ovi on vessan ovi, ja
se kyllä vähentää dramaattisuutta merkittävästi. Yritä siinä nyt sitten
olla draamakuningatar ja painella suutuksissasi vessaan ovet paukkuen!
Veera totesi tänään mustikkapirtelön ääressä, että kyllä naisetkin
osaavat olla hankalia. Mutta siinä on se ero, että naiset ovat
oikeassa, ja silloin kun on oikeassa on sallittua olla vähän hankala.
Kiitos Veera, tähän minä tulen vetoamaan, kun seuraavan kerran
epäillään hankalaksi!
tämän postitti Katri Söder @ 19:48
4 Kommentit:
Todella pelottavaa. Suosittelen kaikille vastaavaa diskriminointia harrastaville iltalukemiseksi Fredrik Lindströmin tarinaa Parmiddagshelvete kirjasta Vad gör alla superokända människor hela dagarna?
(huippukirja, jonka saa akateemisesta, eikä kielikään ole vaikeaa.. saakohan täällä mainostaa? päätän, että saa, koska kuluttajablogit ovat kuulemma nyt nousussa)
Lauri on ovela mies. :)
Vai naiset aina oikeassa.. Kuulostaa Katri juuri minuntyyppiseltä riitelyltä tuo sinun mekastuksesi. Varsinkin se, että lepyn hetkessä, enkä kohta enää muista mitä olin sanonut. Ehkä tämä ei kuitenkaan johdu sukupuolesta.
Jee, minäkin kuulin tuoreesta blogistasi!
Täältähän se sitten selvis miksi mulle on tullut aika vähän niitä seurapiirikutsuja lähiaikoina, kelpoisuusvaatimukset tökkii.
Tuo oven paiskomisen lopettaminen sillä, että irroittaa oven ja vien sen kellariin kertoo suuresta omatoimisuudesta ja luovuudesta. Kerro L:lle terveiset :)
Jahjah ja aijai, pitikö se nyt mennä julkisesti sanomaan, että naiset ovat useammin oikeassa. Tämähän vie uskottavuuden kaikenlaisilta vaatimuksilta ja silmänräpsytystekniikoilta.
Itse olin viimeksi väärässä tiistaina. Tai itseasiassa olut oli väärässä, minä oikeassa. Kas, sittenhän näyttäisi sittenkin pitävän paikkaansa tuo väitteeni.
Lähetä kommentti
<< Home