Katrin blogi

Hiihtämässä

2012-01-29T15:03:00.000+02:00

Minä olen kuulunut siihen ihmisryhmään, jonka mielestä sukset laitetaan jalkaan vain silloin, kun niillä on tarkoitus mennä laskettelurinteeseen. Murtsikkasuksiin en ole koskenut pitkään, pitkään aikaan. Kun joku on puhunut murtomaahiihdosta, mieleeni on noussut kuvia koulun hiihtoretkiltä. Monojen reiät olivat aina täynnä lunta, ja kun vihdoin oli saanut sukset jalkaan, oli jo niin kettuuntunut, että reissu oli jo valmiiksi pilalla. Sen jälkeen piti hiihtää se perhanan reitti siinä ajassa, joka liikuntatuntiin oli varattu, unohtamatta sitä aikaa joka kului niiden monojen kanssa äheltämiseen ja suihkussa käymiseen. Ei kivaa.

Mutta nyt me päätimme Laurin kanssa päästä tuosta kaikesta yli, ja hankimme sukset. Kyllä vain, ihan oikeat murtomaasukset. Ensimmäinen kokeilu uusien suksien kanssa ei ollut rakkautta ensi silmäyksellä. Hiihdimme mökillä järven jäällä, ja koska lumen alla jään pinnalla oli vettä, se vesi tietysti jäätyi möykyiksi suksien pohjiin.

Emme antaneet ensimmäisen kokeilun lannistaa meitä, vaan suuntasimme tänään suksinemme ihan oikealle ladulle. Ja kyllä vain, suksi luisti ja oli oikein mukavaa. Raittiissa ilmassa, kauniissa Suvisaariston metsissä, kunnon laduilla ja ilman kiirettä hiihtäminen olikin hauskaa. Suorastaan nautinto. Emme me huonon kuntomme ja ruostuneen hiihtotaitomme kanssa pitkää retkeä tehneet, mutta pienen kumminkin. Ja ensi viikonloppuna lisää!

Sairastelua

2012-01-19T19:03:00.001+02:00

Tätä vuotta on eletty jo 19 päivää, ja vasta nyt alkaaensimmäistä kertaa koko vuoden aikana tuntua olo terveeltä. Tapaninpäivänäalkoi hitonmoinen flunssa, joka ei meinannut loppua millään. Joululoma tulikinsitten vietettyä aika pitkälti sängyn pohjalla. Pahimman flunssan mentyä ohisitä seurasi selkäkipu, ja selkäkivun jälkeen piti vielä leikata särkeväviisaudenhammas pois. Tikit tuntuvat suussa ikävästi vieläkin, mutta nyt alkaaolo olla kuitenkin jo sellainen, että uskon viimeistään ensi viikolla olevanitaas entiselläni.

Pimeydessä

2011-12-13T19:41:00.003+02:00

Suomen ihastuttava talvisää alkaa pikkuhiljaa riepomaan. Kun seisoo aamulla bussipysäkillä sysipimeässä sateen ja tuulen hakatessa kasvoja ja kylmän ja kosteuden tunkeutuessa luihin ja ytimiin alkaa tuntua siltä ettei täällä asumisessa ole mitään järkeä.

Toisaalta olin juuri työmatkalla Etelä-Afrikassa, ja siellä aurinko paistoi kauniisti koko kymmenpäiväisen matkan ajan. Auringossa vierailimme kuitenkin slummialueella, jossa ihmiset asuivat peltihökkeleissä ilman sähköä ja juoksevaa vettä, ilman töitä ja toivoa paremmasta. Tapasimme viinitilan työntekijöitä, joiden työsuhde-etuihin ei kuulu vessa tai kunnon palkka, terveydenhuollosta puhumattakaan. Toivoakin silti on. Tapasimme ammattiliittoja, jotka ovat väsymättä taistelleet olojen parantamiseksi niin Etelä-Afrikassa kuin Intiassakin. Edistystä on tapahtunut paljon eikä taistelu ole mennyt hukkaan.

Päätän olla huomenna sateisella ja tuulisella bussipysäkillä tyytyväinen siihen, että olen matkalla ihanalle työpaikalleni syötyäni kunnon aamiaisen ja otettuani suihkun. Se on ylellisyyttä. Ja onneksi jouluvalot piristävät pimeydessä.

Kioski slummialueella

Elokuvissa ja kirjamessuilla

2011-10-30T16:52:00.000+02:00

Olemme viettäneet ihanan ja rentouttavan viikonlopun.Perjantaina kävimme elokuvissa katsomassa Kjell Westön romaaniin perustuvanMissä kuljimme kerran. Elokuva keskittyi tiukasti Lucien ja Eccunrakkaustarinaan, joka oli toki kirjassakin olemassa, mutta ei näin määräävänätekijänä. Kirjan hajanaisuus oli elokuvasta poissa, ja näkökulma olitiivistetty paljon suppeammaksi. Ratkaisu oli varmasti toimiva, liian tarkkaankirjaa seurailevana elokuva olisi voinut olla puuduttava. Elokuvan Lucie olivangitsevan sädehtivä, ja se kuljetti elokuvaa pitkälle.

Lauantain aloitimme ihanalla brunssilla ystävien luona, jasen jälkeen vietimme koko päivän kirjamessuilla. Tungos messuilla oliahdistava, mutta muuten päivä oli kiva, kuten noilla messuilla yleensäkin.Yleensä olemme tosin olleet messuilla näytteilleasettajina, tällä kertaa oliaikaa notkua kuuntelemassa keskusteluja ja osallistuakirjanjulkistamistilaisuuteenkin. Messujen jälkeen sauna ystävien luona jaillallinen Farangissa kruunasivat illan.

Tänään oli vielä tarkoitus käydä katsomassa nykysirkusta,mutta Cirkon ovella oli lappu joka kertoi esityksen peruuntuneensairastapauksen vuoksi. Harmi, jäi näkemättä Musta leijona, joka olisi aivanvarmasti ollut upea esitys.

Voyageurs Immobiles

2011-10-14T16:05:00.001+03:00

Kävin Espoon kaupunginteatterissa katsomassa ranskalaisen Compagnie Philippe Gentyn näytelmän Voyageurs Immobiles. Se oli kerrassaan lumoava! Näytelmän tyylilajit vaihtelivat matkan varrella, välillä näimme taidokasta tanssiteatteria, välillä upeaa laulua, ja toisinaan tyylilaji muuttui lähelle sirkusta ja suoranaista taikuutta. Kaunista ja lumoavaa. Toisinaan lavalla tapahtui asioita, jotka herättivät kysymyksen: miten tuo voi olla mahdollista? Erilaisten trikkien toteuttaminen on elokuvissa lastenleikkiä, mutta teeppä sama teatterissa!

En kirjoita tästä teatterikokemuksesta yhtään enempää, koska tätä ei voi kuvailla, se täytyy kokea. Näytelmä esitetään vielä tänään ja huomenna, pidä kiirettä! Sen jälkeenkin suosittelen seuraamaan, esiintyykö kyseinen ryhmä joskus jossain, missä pääsisit sitä katsomaan. Niin minä aion tehdä.

Tallinnassa

2011-09-18T18:31:00.002+03:00

Kävimme perjantaina Tallinnassa katsomassa Prokofjevin oopperan Rakkaus kolmeen appelsiiniin. Ooppera oli aivan hurmaava! Ensinnäkin Prokofjevin musiikki on todella menevää ja tarttuvaa. Harvoin olen oopperasta lähtiessä hyräillyt jatkuvasti päässä soivaa melodiaa ja kuunnellut samalla, kuinka monet muutkin hyräilevät mennessään. Musiikin lisäksi ooppera tarjosi huikaisevan visuaalisen elämyksen. Taustatanssijat ja kuorot värikkäissä puvuissaan toimivat upeasti osana lavastusta, ja värien loisto oli mahtava. Oopperan juoni oli aivan päätön, ja sitä seuratessa sai kokemuksen Venäjällä 1900-luvun alussa vallinneesta modernistisesta taidesuuntauksesta, johon voi tutustua myös vierailemalla Moskovassa Majakovskin museossa.

Oopperan jälkeen söimme mainiossa ravintolassa, joka kannattaa testata jos vierailee Tallinnassa. Ravintola MEKK ei ole yksi ihanista vanhan kaupungin kellariravintoloista, vaan moderni eestiläinen ravintola. Tunnelma ravintolassa oli mukava, palvelu hyvää ja ruoka erinomaista.

Lauantaina nappasimme mukaamme Sankarimatkailija Tallinnan raitiovaunuissa -oppaan ja lähdimme ratikkaretkelle. Ajoimme ykkösreitin päähän, Kopliin, saakka. Meno raitiovaunussa oli kuitenkin sen verran poukkoilevaa, ettei paluumatka kiskoilla enää huvittanut. Niinpä kävelimme takaisin ja ihastelimme mennessämme vanhoja kauniita mutta rapistuneita puutaloja sekä erilaisia kahviloita ja baareja. Sankarimatkailijan oppaan avulla löysimme esimerkiksi omakotitalon kellariin rakennetun pikkuruisen baarin, jota emme ilman opaskirjaa olisi ulkoapäin baariksi tunnistaneet. Pysähdyimme matkallamme myös torilla, josta olisi voinut ostaa ihan mitä tahansa siankielestä ruosteisiin sähkövatkaimiin.

Pikkuporvarihäät

2011-09-14T21:55:00.003+03:00

Kävin Espoon kaupunginteatterissa katsomassa Bertolt Brechtin tekstiin pohjautuvan Pikkuporvarihäät. Odotin älykästä vinoilua keskiluokalle, mutta tällä kertaa piikit menivät kyllä vähän ohi. Brechtin teksti olisi pitänyt tuoda nykyaikaan, nyt näytelmä tuntui hieman vanhentuneelta. Ei nykyhäissä pidetä skandaalina sitä, että morsian on raskaana eikä edes sitä, että morsiamen sisko ajautuu seksisuhteeseen jonkun häävieraan kanssa. Nykyajan keskiluokka ei kehuskele sillä, että huonekalut on rakennettu itse. Eivätkä ihmiset ole enää niin jäykkiä, että uskaliaat vitsit tai laulut herättäisivät syvää paheksuntaa.

Ei näytelmä silti huono ollut. Osan jutuista tunnistin kyllä nykyaikaankin kuuluviksi, ja välillä naurattikin. Paljonkin. Kiusaantuneen hiljaisuuden tunnistin nykypäiväänkin kuuluvaksi ilmiöksi. Myös toisilleen jatkuvasti nälvivä aviopari oli omassa traagisuudessaan aika hauska, ja heille nauraessaan saattoi ajatella, että nuo ihmiset eivät välttämättä ole kaukana nykyajan ihmisistä. Häiden kääntyminen täydeksi katastrofiksi oli kuitenkin mielestäni liioiteltua. Onneksi tarinassa sentään oli edes vähän onnellinen loppu, joka oli lisäksi ihan hauska.

Synttärit

2011-09-11T12:30:00.002+03:00

Tänä vuonna olen viettänyt synttäreitäni erilaisten kulttuuririentojen merkeissä. Torstaina kävin kavereiden kanssa Helsinki Comedy Festivaleilla nauramassa stand up-komiikalle. Perjantaina jouduin pitämään syntymäpäivien juhlimisesta tauon työmatkan vuoksi, mutta lauantaina oli vuorossa Laurin suunnittelema yllätysten päivä. Aloitimme päivän Ateneumin Lappi-näyttelystä, jonka parasta antia olivat Särestöniemen valtavat ja tunteita herättävät maalaukset. Kesän Lapin matkalla vanha Lappi-hulluuteni palasi ja Lappi muutti taas minuun asumaan, ja siksi nautin Lappi-näyttelystä kovasti.

Seuraava etappi oli design-museo. Kauniiden lasiesineiden ihastelun jälkeen jatkoimme matkaamme elokuviin. Siellä katsoimme Autot 2- elokuvan, joka oli siitä poikkeuksellinen jatko-osa, että se oli jopa parempi kuin ykkösosa. Illallisen jälkeen yllätysten päivä huipentui teatterissa. Katsoimme Helsingin kaupunginteatterin musikaalin Katri Helena. Pääosan esittäjä Sanna Majuri oli aivan kuin Katri Helena. Laulut olivat tuttuja ja tukivat tarinaa mukavasti. Katri Helenasta annettu kuva oli puhtoinen, jopa hieman liian täydellisen tuntuinen, mutta näytelmä tuntui silti todelliselta ja elämänmakuiselta. Mikä ihana tapa juhlistaa syntymäpäiviä!

Lapissa

2011-08-09T10:58:00.001+03:00

Vielä viimeisinä kesäloman hetkinä saimme kokea Lapin taian ihanalla matkallamme Lappiin. Ensimmäisenä päivänämme teimme vaellusretken Pallaksella. Tunturin koruton kauneus ja huumaava tuoksu toivat mieleeni ne kesät, jolloin vaelsin viikon verran ja tein pitkiä päivämatkoja. Vanha Lapin hulluus ja kaipuu tunturiin alkoivat taas heräillä. Tällä kertaa teimme kuitenkin vain pienen patikkaretken, ja pysähdyimme välillä kodalle paistamaan makkaraa.

Pitkät kävelyretket olivat raskaita seurueemme pienimmille, joten seuraavana päivänä maistelimme Lapin luontoa kanoottiretkellä Ounasjoella. Levillä testasimme vielä kesäkelkkaradan ja vierailimme huskyfarmilla, ennen kuin jatkoimme matkaamme pohjoisemmaksi.

Matkalla Lemmenjoelle pysähdyimme vierailemaan porofarmilla, joka olikin melkoinen elämys. Saimme syöttää poroja ja kuulimme tarinoita saamelaiskulttuurista. Lemmenjoella teimme koko päivän luontoretken. Ensin ajoimme veneellä katsomaan Ravadasputousta, ja siitä jatkoimme veneellä yhä pidemmälle, aina Kultahaminaan saakka. Kultahaminasta patikoimme sille paikalle, josta Lemmenjoen ensimmäinen kultahippu oli löydetty. Paikalla oli yhä muutama kullanhuuhtoja, ja saimmepa kokeilla vaskoolia itsekin. Päivä oli todella uskomaton ja ikimuistoinen!

Paluumatkalla kohti Rovaniemen lentokenttää pysähdymme vielä Inarissa ja vierailimme saamelaismuseo Siidassa. Erityisesti museon ulkomuseo-osa oli vaikuttava. Museossa tosin vierähti vähän oletettua enemmän aikaa, ja koko loppumatkan jännitimme, ehdimmekö koneeseen. Matka sai kuitenkin onnellisen lopun, kun kaikista oletuksista poiketen ehdimme. Uskon, että aloimme kaikki suunnitella mielessämme jo seuraavaa Lapin matkaa.

Suomalaisia kyliä

2011-07-30T16:55:00.003+03:00

Tämän viikon aikana olemme viettäneet kyläelämää. Ensin kävimme Nastolassa. Nastolalehden pääuutinen oli, että kylässä on ollut ukkosmyrsky. Siskolta kuulimme muitankin merkittäviä uutisia paikkakunnalta: bingo on lopettanut toimintasa. Jotkin asiat eivät silti onneksi muutu, ja niinpä saimme tälläkin Nastolan reissullamme suorittaa perinteisen kirpputorikierroksen. Minä tein taas löytöjä, kuten aina, muiden löydöt olivat vähän pienempiä.

Toinen kylätilaisuutemme oli Vihtijärven kesäjuhlat. Tarjolla olisi ollut lapsiperheille vaikka mitä toimintaa, kuten pomppulinnaa, ratsastusta, paloauto-ajelua sekä vanhojen traktorien kokeilemista. Olimme paikalla kahdestaan, joten tyydyimme nauttimaan makkarat ja letut ja vaihtamaan pari sanaa mökkinaapurien kanssa. Ihan hauska tilaisuus joka tapauksessa. Juuri sellainen, kuin suomalaisissa kylissä kuuluukin olla.

Synttäriyllätys

2011-07-25T16:29:00.001+03:00

Järjestin Laurille syntymäpäivälahjaksi yllätysmatkan Tallinnaan. Syntymäpäivän aamuna toin sänkyyn aamiaisen sekä Tallinnan matkaoppaan. Yllätyspäivä ei jäänyt yhteen yllätykseen, vaan satamassa meitä odotti Laurin vanha opiskelukaveri vaimoineen. Päivänsankarin ilme oli ihan aidosti yllättynyt, ja iloinen.

Tallinnassa majoituimme ihastuttavaan pieneen hotelliin vanhassa kaupungissa. Hotelli tarjosi syntymäpäivälahjaksi kuohuviinipullon, joten ihan ensimmäiseksi nostimme onnittelumaljat. Lounaan ja pienen kävelykierroksen jälkeen söimme hienon ja erittäin runsaan synttäri-illallisen. Ravintola Le Chateau täytyy laittaa muistiin, sinne olisi oikein mukavaa päätyä toisenkin kerran.

Seuraavana päivänä vietimme turistipäivää. Ilma oli kuuma ja kostea, joten turistikohteen oli syytä olla viileä. Valitsimme kohteeksi Tallinnan alapuolella olevat tunnelit, jotka oli rakennettu jo 1700-luvulla puolustustarkoituksiin. Puolitoistatuntisen kierroksen aikana opimme paljon Tallinnan historiasta sekä siitä, mihin kaikkiin tarkoituksiin tunneleita on eri aikoina käytetty. Niissä on majaillut muun muassa asunnottomia ja punkkareita.

Parin päivän reissu Tallinnassa muistutti jälleen kerran mieliin sen, miten nopeasti ja helposti Suomesta pääsee aivan erilaisiin maisemiin. Tunnelma Tallinnan vanhassa kaupungissa muistuttaa aivan jotain Keski-Euroopan kaupunkia. Uskon, että syntymäpäiväsankarikin piti lahjastaan.

Mökkielämää

2011-07-19T13:33:00.001+03:00

Pari viikkoa mökillä on vierähtänyt kuin huomaamatta. Päivät kuluvat yhdessä hujauksessa. Jo pelkkiin aamutoimiin menee paljon enemmän aikaa kuin kotona. Ensin nukutaan niin pitkään kuin nukuttaa, ja kyllähän se nukuttaa, kun viettää päivät ulkona. Sitten aamu-uinti ja kauniilla ilmalla pieni maisemien ihasteluhetki laiturilla. Aamiaisen valmistaminenkin on oma projektinsa, kun kaikki leivänpaahtimesta alkaen pitää kantaa ulos – kuka sitä nyt kesällä sisällä söisi. Sen jälkeen voikin lähteä hakemaan sanomalehteä kaukaa postilaatikolta. Matka voi kestää pitkäänkin, kun välillä pysähtyy ihastelemaan perhosia ja kukkia. Kun lehden on lopulta saanut luettua, alkaakin olla jo aika ryhtyä valmistamaan lounasta. Lounaan jälkeen voi vetäytyä päivälevolle riippumattoon, ja pian ollaankin jo iltapäivässä.

Iltapäivällä voi olla aikaa tehdä jotain, mitä ei koskaan suunnitella etukäteen. Tekeminen voi olla veneretki, puutarhan hoitaminen, puutyöt tai vaikka se, että saamme vieraita. Muutaman tunnin tekemisen jälkeen alkaa kuitenkin olla jo aika ryhtyä saunan lämmittämiseen. Kannetaan puita ja vettä ja tehdään saunavastoja. Saunomiseen ja uimiseen voi käyttää tunteja, ja sitten ryhdytäänkin jo valmistelemaan illallista. Iltakaan ei käy tylsäksi, sillä illallisen jälkeen on mukava vetäytyä nuotion ääreen paistamaan lettuja tai ihastelemaan tulta muuten vain. Jos energiaa riittää, voi vielä istua laiturilla ihastelemassa kuutamoa ja lepakoita. Ja vaikka ei ehkä ihan uskoisi, niin aika ei koskaan käy pitkäksi! Juuri tällainen loman pitää olla.

Toscanan auringon alla

2011-07-07T11:19:00.004+03:00

Viikko Italiassa vierähti todella nopeasti. Matkaan kuului vaellusta sekä Camaioren vuorilla että Cinque Terressä, jossa helpompi reitti oli suljettuna ja ajauduimme siksi polulle, joka oli ehkä hieman liian vaativa meidän porukalle. Camaioressa puolestaan vaelsimme paikoin jopa poluttomilla taipaleilla. Kaikista vaelluksista kuitenkin selviydyttiin voittajina.

Lisäksi ohjelmaan kuului kaupunkien ihastelua Milanossa, Luccassa, Pisassa ja Volterrassa. Jotta lomailu ei muuttuisi liian raskaaksi, sisällytettiin ohjelmaan myös uima-altaalla löhöilyä huvilallamme sekä ihania auringonlaskuja. Porukkamme koostui herkkusuista, joten matkaohjelmaan kuului lisäksi huikeat määrät hyvää ruokaa sekä ravintoloissa että itse laitettuina. Viiinitilakierros piti tietysti myös tehdä, kun kerran Italiassa oltiin.

Sanat eivät riitä kuvaamaan matkan ihanuutta, joten ohessa kuva auringonlaskusta huvilaltamme ihailtuna. Maisemat pihaltamme olivat henkeäsalpaavat, mutta niin oli myös matka alhaalta ylös kämpillemme pitkin mutkaista tietä, joka oli täsmälleen yhtä leveä kuin automme.

Tahkolla

2011-06-22T10:18:00.003+03:00

Nilsiän Tahkovuori sai kunnian olla yhteisen kesälomamme ensimmäinen matkakohde. Pitkähköstä matkasta huolimatta vietimme paikanpäällä vain kaksi yötä, ja kun lähes koko ajan vielä satoi, emme ehtineet kovin paljoa puuhastella. Nilsiän kirkko ja tori on kuitenkin nyt bongattu, samoin Kuopion satama. Melkoista sankaruutta osoitimme siinä, että sateesta huolimatta kiipesimme Tahkovuoren huipulle. Urakan jälkeen kiitimme majoituspaikkamme varustelutasoa, sillä vaatteemme ja kenkämme pääsivät kuivauskaappiin ja me itse pääsimme lähes heti lämpimään saunaan. Kämppämme tarjosi onneksi myös kylpytakit, joista oli suuresti iloa, kun ainoat vaatteemme kuivuivat kuivauskaapissa. Sateesta huolimatta reissu oli mainio. Majoituspaikkamme oli todella upea ja seura erinomaista. Lisäksi viiden tunnin junamatka kaikessa rasittavuudessaan kuitenkin irrottaa arjesta tehokkaasti.

Viimeinkin maisteri

2011-06-10T11:11:00.003+03:00

Yhteiskuntatieteiden maisterin todistukseni on hyväksytty eilen. Todistus on vielä yliopistolla, sillä en viitsi Tampereelta asti lähteä sitä hakemaan, vaan pyysin yliopistoa postittamaan sen minulle. Olo on vielä jotenkin epätodellinen, varmaan uskon tämän todeksi vasta sitten, kun se todistus on todellakin kädessäni, jos ihan vielä sittenkään.

Opiskeluaikaani on mahtunut paljon, aloitinhan opinnot jo vuonna 1997 (todellakin, 90-luvulla!). Vapaasta sivuaineoikeudesta riehaantuneena opiskelin summittaisesti vähän sitä sun tätä, kaikkea mikä maistui kivalta. Vähän naistutkimusta, vähän rauhantutkimusta, vähän Latinalaisen Amerikan opintoja, kaikenlaista. Pakolliset yhteiset opinnot ja kielet jätin odottelemaan parempaa aikaa, kuka sitä nyt tylsyyksiä viitsii opiskella.

Kaiken opiskelusta yli jäävän ajan (lue: lähes kaiken ajan) käytin opiskelijapolitiikkaan. Vuonna 2000 pääsin ylioppilaskunnan hallitukseen, vieläpä varapuheenjohtajaksi. Vuoden 2001 vietinkin sitten omaksikin yllätyksekseni Helsingissä SYL:n hallituksessa. Yllätys se oli siksi, että omalla taustaryhmälläni SONK:lla oli liittokokouksessa vain yksi ääni. Opiskelijapolitiikka voi olla yllättävää.

SYL-vuoden jälkeen opiskelu ei pyörinyt enää mielessäni edes pienenpienenä ajatuksena taustalla. Ryhdyin kansanedustajan avustajaksi (huippua, oman alan työ!) ja SONK:n puheenjohtajaksi (huippua, opiskelijapolitiikkaa oikein kunnolla!).

Vaikka itse olin siirtänyt ajatuksen valmistumisesta pois prioriteettilistan kärjestä, eivät muut ihmiset jostain syystä pystyneet unohtamaan asiaa. Kuulin jatkuvasti muistutteluja valmistumisen tärkeydestä. Hätäpäissään lupasinkin sitten vuonna 2007, että valmistun kyseisen vaalikauden aikana. Kun vuonna 2009 irtisanouduin töistä ja ryhdyin opiskelijaksi, alkoikin olla jo kiire, varsinkin kun koti on Espoossa ja Tampereella odottivat ne kaikki tylsät pakolliset luennot, jotka ensimmäisellä opiskelukerralla olin jättänyt odottamaan parempaa aikaa. Toisinaan on tilanteita, jolloin kaikki aikanaan ei ole hyvä motto.

Pistin hihat heilumaan, istuin luennoilla ja junassa, ja kesällä 2010 valmistuin yhteiskuntatieteiden kandidaatiksi. Syventävien opintojen kanssa tuli hieman hoppu, olinhan luvannut valmistua vaalikauden aikana, ja vaalikausi läheni uhkaavasti loppuaan. Todistuksen sain siis eilen, joten maisteriksi en ihan onnistunut valmistumaan lupaamallani vaalikaudella. Hallitusohjelmaneuvottelujen yllättävä venyminen kuitenkin pelasti tilanteen, sillä nyt voin kehua valmistuneeni tällä hallituskaudella, ja sehän on melkein sama asia.

Pikkuapulaisen kasvimaa

2011-06-06T16:37:00.007+03:00

Pitkä ja ihanan lämmin helatorstaiviikonloppu vierähti auvoisasti mökillä. Lauri kävi perjantaina töissä, mutta me muut lojuimme mökillä ihanan toimettomina. Aurinko oli lämmittänyt järviveden niin lämpimäksi, että kävin joka päivä uimassa. Saunomisen ja päiväkahvien lomassa ehdimme myös nukkua päiväunia ja paistaa lettuja nuotiolla. Lauri ehti lisäksi vähän rakentaa ja maalata, muut eivät jaksaneet näin lämpimällä ilmalla juuri rehkiä.

Sen verran me muutkin teimme hommia, että kasvimaa laitettiin kuntoon pikkuapulaisen kanssa. Minä näytin, mihin kohtaan siemenet pitää asetella, ja pikkuapulainen sitten asetteli ne. Ikävä kyllä pehmeään kasvimaahan on parivuotiaan helppo kellahtaa, ja tietysti kellahdus pitkin pituuttaan tapahtui juuri silloin, kun multaan oli kipattu kaksi kastelukannullista vettä. Pikkuapulaista moinen vain nauratti, enkä minäkään joutunut pyykkihommiin, vaan ne hoiti pikkuapulaisen äiti. Nyt on sitten istutettu siisteihin riveihin kesäkurpitsaa, porkkanaa, kurkkua, herneitä, mansikkaa ja retiisiä. Lisäksi on istutettu sinne tänne sipulia, sillä juuri siinä kohdassa pikkuapulaisen huomio herpaantui ja sipulin siemenet lentelivät mikä minnekin.

Kuvassa iltanuotio odottelee lettupannua.

Mökkihommia

2011-05-30T15:41:00.002+03:00

Pitkästä aikaa ennätimme viikonlopuksi mökille. Nyt voi kesä tulla, kun laituri on taas asetettu paikalleen. Viikonlopun puuhastelun jälkeen Rauhalakin alkaa olla täysin valmis, kun Lauri kiinnitti räystäslaudat ja vesikourut. Räystäslautojen maalaaminen tosin jäi vielä kesken, koska maali loppui, kun avonainen maalipurkki putosi katolta.

Minä puolestani puuhastelin pihan kanssa. Syksyllä istutettu nurmikko on nyt haravoitu, vaikka paikoin sitä voi kutsua nurmikoksi vain erittäin hyvällä mielikuvituksella höystettynä. Kukkapenkki on valmis ja kaunis, tulppaanit ja perennat kukkivat sulassa sovussa. Alppiruusu sai lehdilleen vähän maalia, sillä maalipurkki putosi juuri sen viereen, mutta toivottavasti siitä ei ole kukalle suurta häiriötä. Maali oli onneksi vihreää, joten se ei erotu kukan lehdiltä kovin räikeästi.

Puutarhassa käänsimme kasvimaata, ja pienen osan saimme jopa kokonaan valmiiksi. Siihen istutimme chiliä, basilikaa, persiljaa ja erilaisia salaatteja. Loput ehtii laittaa valmiiksi seuraavallakin kerralla. Istutimme myös omenapuun sekä Rauhalan viereen katajan.

Retkellä Tampereella

2011-05-15T15:52:00.006+03:00

Kävimme lauantaina Tampereen tuomiokirkossa Simbergin freskojen alla kuuntelemassa Tampereen akateemista sinfoniaorkesteria, jossa pari ystäväämme soittaa. Ohjelmistossa oli Sibeliuksen Cassazione opus 6 ja Mahlerin sinfonia numero 4. Erityisesti Sibelius oli mahtava. Eri soitinryhmät olivat vuorotellen etualalla, ja musiikki oli mukaansatempaavaa. Mahler oli toki myös hyvä, mutta ehkä hitusen liian pitkä, vaikka olikin Mahleriksi lyhyt ja kevyt. Mahtava sopraano Mia Heikkinen nostatti kuitenkin viimeisen osion niin erinomaiseksi, ettei sinfonian pituus päässyt puuduttamaan.

Konsertin jälkeen testasimme ravintola C:n. Ruoka oli erinomaista, etenkin pääruokana tarjoiltu siika vei kielen mennessään. Ruokalajien kanssa valitut viinit osoittivat mielikuvitusta, ja mielestäni valinnat olivat onnistuneet. Ainoa miinus tuli hitaudesta, mikä ei toki olisi noin mukavassa paikassa ja ihanassa seurassa haitannut yhtään, ellei olisi ollut kiire viimeiseen junaan. Kerrottuamme tarjoilijalle kiireemme ehdimme kuitenkin junaan, kun otimme muutaman juoksuaskeleen.

Sevillan parturi

2011-05-08T16:52:00.000+03:00

Kävimme eilen oopperassa katsomassa Sevillan parturin. Se oli kerrassaan hauska pätkä! Esiintyjät osasivat laulamisen lisäksi myös näytellä. Sevillan parturi oli hauska komedia, jonka aikana yleisö sai nauraa useat kerrat. Erityisesti tohtori Bartolon hahmo oli aivan mahtava, ja hän nauratti ihan pelkällä läsnäolollaan. Naurun kohteeksi joutui onnistuneella tavalla myös itse ooppera, kun Bartolo matki Rosinan korkeaa laulua. Esitys laulettiin Suomeksi, ja pidin sitä alun totuttelun jälkeen hyvänä ratkaisuna. Esityksen kieli oli paitsi Suomea, myös hyvin modernia. Yhdessä laulussa puhuttiin esimerkiksi karppauksesta. Rossinin musiikki oli tietysti myös mahtavaa ja mukaansatempaavaa. Musiikki ei vain ykkösparvelle tuntunut kuuluvan aivan täydellisesti, mutta laulu sen sijaan kantoi hyvin.

Ennen oopperaa kävimme Kampissa Viini-lehden viiniteltassa. Sinänsä idea oli kiva, mutta toteutus ontui. Teltassa esiintyi Pave Maijanen, ja bändi soitti niin kovaa, että viiniesittelijöiden piti huutaa, eikä puhetta silti kuullut kunnolla. Ilman Pave Maijasta tapahtuma olisi ollut erinomainen.

Vappu Tampereella

2011-05-02T17:30:00.003+03:00

Viimeinen opiskelijavappu tuli vietettyä samassa paikassa kuin ensimmäinenkin: Tampereella. Toki tällä kertaa vapun vietto oli paljon ensimmäisen opiskelijavapun viettoa hillitympää. Kävelimme hetken kaupungilla katselemassa vappuhulinoita ja ostimme oikein folio-ilmapallonkin, mutta sen jälkeen vetäydyimme ystävien luokse, laitoimme yhdessä ruokaa ja jatkoimme vapun viettoa sisätiloissa.

Vappupäivänä nautimme brunssista oikein kaksikin kertaa. Ensimmäinen brunssimme oli Tampereella, ja sen jälkeen tulimme Helsinkiin ja nautimme toisen brunssin ystävien luona Helsingissä.

Pääsiäinen mökillä

2011-04-26T10:32:00.000+03:00

Vietimme ihanan pääsiäisen mökillä. Ensimmäiset kolme päivää teimme tontilla kevätsiivousta; keräsimme ja poltimme risuja, kärräsimme erilaista nurkkiin kertynyttä roskaa roskikseen ja haravoimme tontin. Toki ennätimme viettää myös Muumilaakso-hetkiä. Niihin hetkiin kuuluu se, että istutaan koko päivä ulkona auringossa joutilaina, vailla mitään päämäärää. Välillä söimme linssikeittoa ulkona, sitten nautiskelimme kahvit ja pullat kahteenkin otteeseen pihapöydän ääressä. Välillä osa porukasta kävi soutelemassa, osa porukasta pelasi pihalla lautapelejä. Tällaisia päiviä elämässä pitää olla.

Tietysti pääsiäiseen mahtui myös pääsiäisperinteitä. Pieni Veikko koristeli rairuohot antaumuksella. Tipujen sijaintia pohdittiin pitkään ja huolella, ja lopulta ne olivat kaikki yhdessä kasassa pää edellä. Sillä tavalla aseteltuina ne ovat kotiin tuoduissa ruohoissani yhä. Paistoimme myös pääsiäislampaan, ja Mika ja Marja pelastivat pääsiäisen tuomalla pääsiäismunia.

Kevään eteneminen näytti olevan pikkuisen myöhässä. Tulppaanit eivät olleet ehtineet nousta pääsiäisen riemuksi, niistä näkyi vain pieni kärki mullan yläpuolella. Sinivuokkoja oli metsässä vain muutama, vaikka normaalisti koko alue on tähän aikaan vuodesta niitä aivan sinisenään. Valkovuokkoja oli vielä vähemmän, vain pari valkoista kukkaa näkyi kaikkein aurinkoisimmilla paikoilla. Linnuista tunnistimme äänen perusteella peipon ja räkättirastaan, järvellä näimme joutsenia ja silkkiuikun, ja lahoon puuhun hakatuista valtavista koloista päätellen myös palokärki on vieraillut paikalla.

Opiskelijaelämää ja eineksiä

2011-04-06T14:17:00.000+03:00

Opiskelijaelämä on ihan loppumetreillä, ja vasta nyt olen tullut siihen pisteeseen, että syön lounaaksi eineksiä. Olen vakaasti päättänyt valmistua kesällä, ja se tavoite vaatii vielä sen verran työtä, ettei ruoanlaittoon yksinkertaisesti ole aikaa. Tähän mennessä olen tyytyväisenä valmistanut itse kotiruokaa lounaaksi, mutta eilen taivuin ja kävin ostamassa kaupasta maksalaatikkoa ja hernekeittoa. Laskin, että maksalaatikon lämmittäminen mikrossa kestää 2 minuuttia, kun oikean lounaan valmistaminen vie 40 minuuttia. Säästyvänä aikana ehdin lukea monta sivua. Sen verran sentään tänään maksalaatikkolounaallani tein, että raastoin viereen porkkanaa, ja laitoin päälle Hartolan mökin puolukoista itse tehtyä puolukkahilloa.

Entäs nyt Virtanen?

2011-03-23T10:34:00.001+02:00

Espoon kaupunginteatterilla on mahtava konsepti: omien näytösten lisäksi siellä vierailee muiden teattereiden näytöksiä niin kotimaasta kuin ulkomailtakin. Taso on yleensä laadukas, ja joka kerta olen voinut luottaa siihen, että ne näytökset, joita Espooseen on valittu vierailulle, ovat hyviä. En pettynyt eilenkään, kun kävin katsomassa Kouvolan kaupunginteatterin esityksen Entäs nyt Virtanen?

Näytelmä kertoi vakavista aiheista, vanhenemisesta, kuolemasta, aivoinfarktista, huonoista perhesuhteista, alkoholismista ja avioeroista. Kuitenkin teksti oli kirjoitettu niin, että varsinkin ensimmäisellä puoliajalla nauroin lähes tauotta. Ehkäpä omaa samaistumistani näihin onnettomiin hahmoihin lisäsi se, että tekstistä läpi paistava kouvolalaisuus on niin samankaltaista kuin nuoruuteni nastolalaisuus, jopa käytettyä murretta myöden. Huomasin kuitenkin, että kyllä espoolainenkin yleisö nauroi ihan siinä missä minäkin.

Erityismaininta pitää vielä antaa näytelmän mainiolle uskovaisten porukalle. Se ei ehkä olisi naurattanut kristillisdemokraattien väkeä, mutta minulla oli kyllä naurussa pitelemistä. Toisaalta uskovaisten porukkaakaan ei esitetty uskontoa loukkaavalla tavalla, vaan lähinnä hyväntahtoisella huumorilla.

Vierailunäytösten ainoa huono puoli on se, että vierailut kestävät vain lyhyen ajan. Tätäkin esitetään Espoossa vain viisi kertaa, joten jos haluat mennä katsomaan, varaa liput ihan heti. Viimeinen tilaisuus nähdä tämä Espoossa on 26.3. Sen jälkeen on matkustettava Kouvolaan.

Gradu valmiina

2011-03-15T16:04:00.001+02:00

Jätin eilen tarkastettavaksi graduni, jossa selvitetään presidentin valtaoikeuksien muutoksia vuonna 2000 voimaan astuneessa perustuslaissa sekä vuonna 2011 lepäämään hyväksytyssä perustuslaissa. Lisäksi gradussa selvitetään puolueiden näkemyksiä kyseisiin perustuslain uudistuksiin sekä sitä, ovatko puolueiden kannat muuttuneet vuosien 1999 ja 2010 välillä. Aihe on siis ollut ajankohtainen ja mielenkiintoinen, mutta kylläpä tuntuu hyvältä, että se on nyt pois käsistä! Yksi iso tentti on vielä jäljellä, mutta ihan loppusuoralla ollaan.

Sydäntensärkijä

2011-03-14T13:30:00.001+02:00

Olimme lauantaina Kaapelitehtaalla katsomassa Helsingin yliopiston lääketieteen opiskelijoiden speksiä nimeltä Sydäntensärkijä. Esitys oli todella hauska, vaikka paikoin vitsit tuntuivat siinä määrin sisäpiirin vitseiltä, etten päässyt jokaiseen hauskuuteen sisään. Suurimpaan osaan kuitenkin, joten myös ei-lääkisläinen saa kyllä speksissä hyvät naurut. Toisinaan omstart-huudot kirvoittivat näyttämöllä hauskuuksia, mutta välillä tuntui väkinäiseltä. Toisissa kohdissa omstartiin oli selvästi varauduttu paremmin kuin toisissa. Musiikkiosioita oli valmisteltu aina kolme kappaletta, ja ne kaikki esitettiin riippumatta siitä, huusiko joku yleisössä omstart vai ei. Se oli hyvä, sillä musiikki- ja tanssiesitykset olivat ehdottomasti esityksen parasta antia. Voin vain ihmetellä, miten ihan tavalliset lääkäriopiskelijat voivatkin laulaa ja tanssia niin hyvin!

Juoni perustui kai löyhästi Dostojevskiin, tai siltä se ainakin vaikutti, sillä kuten Dostojevskin teoksissa, ei tässäkään juoni tahtonut aluksi lähteä oikein vetämään. Kun se sitten lähti, se vetikin kunnolla mukaansa. Siksi speksi ei vaikuttanut liian pitkältä, vaikka todellisuudessa se kesti lähes neljä tuntia, mikä on kyllä mille tahansa näytelmälle pitkä aika. Suosittelen speksiä, jos haluat nauraa ja ihastella karismaattista amatöörinäyttelemistä etkä välitä siitä, ettei jokaisessa tanssiesityksessä kaikki mene ihan täsmälleen samaan tahtiin.

Vaalityön touhussa

2011-03-10T12:31:00.002+02:00

Eilisen päivän pidin taukoa opiskelusta ja olin vaalityön touhussa. Päivä oli ihana! Aurinko paistoi, ihmiset tulivat juttelemaan ja porukkamme oli ihana, iloinen ja reipas. Puhumattakaan upeasta ehdokkaasta! Jos haluat tulla mukaan tekemään vaalityötä iloisessa ja rennossa porukassa loistavan ehdokkaan hyväksi, katso Pilvi-teltan aikataulu ja ilmoittaudu mukaan osoitteessa www.pilvitorsti.fi. Sieltä on napattu myös alla oleva kuva eilisestä tilaisuudesta.

Hiihtolomalla

2011-03-05T12:35:00.003+02:00

Olemme olleet tämän viikon hiihtolomalla, ja kylläpä meillä kävikin tuuri ilmojen suhteen! Koko viikon on ollut aurinkoista, ja lämpötilakin on ainakin päivisin pysytellyt nollan lähellä.

Aloitimme loman lautapeli-illalla meillä kotona. Joulusta saakka suosikkipelini on ollut Thurn und taxis, jossa tarkoituksena on rakentaa postivaunuverkostoja ja postikonttoreita. Tässä peli-illassa tutustuin toiseenkin hauskaan ja varsin koukuttavaan peliin, Dominioniin. Siinä kerätään omaan valtakuntaan erilaisia toimintoja, kuten vaikkapa noita tai vallihauta jolla voi estää noidan kiroukset. Lisäksi kerätään rahaa, jolla ostetaan tiloja ja läänejä.

Peli-illan jälkeen siirryimme loman viettoon mökille. Kyllä kelpasi kävellä aurinkoisella jäällä ja istuskella jäällä aurinkoa ottamassa. Iltaisin sitten maittoi sauna, kun olimme viettäneet koko päivän ulkosalla. Pikkuisen tuli hommiakin lomaan, kun polulle oli kaatunut puu, mutta pääasiassa kyllä vain rentouduimme. Iltaisin harjoittelimme Dominionia, jotta meidänkin perhe pärjäisi seuraavassa peli-illassa vähän paremmin.

Kuvassa on järven jäälle taiteilemani lumiporo.

Täällä pohjan tähden alla 2011

2011-02-18T13:36:00.001+02:00

Kävin eilen katsomassa Kansallisteatterissa Täällä pohjan tähden alla 2011. Käsiohjelmassa sanottiin, että näytelmä perustuu osittain Väinö Linnan romaaniin, ja se oli kyllä hyvin sanottu. Osittain Linnan romaani ja sen henkilöt olivat lavalla, mutta enemmän näytelmä kertoi kuitenkin siitä, miten ohjaajat Mika Myllyaho ja Saana Lavaste ovat Linnansa kokeneet sekä siitä, miten näytelmää on kahden ohjaajan käsissä synnytetty. Tarinan päähenkilöitä olivat ohjaajia esittävät näyttelijät. Ratkaisu oli erikoinen, osin jopa narsistisen tuntuinen, mutta toisaalta se vei näytelmää hyvin eteenpäin ja ohjaajien dialogi sekä eläytyminen oli tehty niin yliampuviksi, että nauroin jutuille monta kertaa ääneen. Sellaista ei perinteisen pohjantähden katsomossa usein tapahdu. Plussaa vielä siitä, että Saana Lavastetta näyttelevä Elina Knihtilä on upean karismaattinen näyttelijä, eikä pettänyt tälläkään kertaa.

Ohjaajien roolihahmojen lisäksi näyttämöllä tapahtui hajanaisia kohtauksia, joista osa liittyi Väinö Linnan romaaniin ja osa esitteli nykyajan konflikteja ja kipukohtia. Toisiaan seurasivat Lauriloiden häätö ja yksityisautoilijoiden (miesten) ja bussimatkustajien (naisten) välinen dialogi. Välillä teloitettiin punavankeja ja välillä tutustuttiin suomalaiseen koulumaailmaan. Videoruudulla kuultiin suomalaisten maanviljelijöiden ajatuksia ja lähestyttiin nykyajan kahtiajakoa maaseutu- kaupunki- jaon perusteella. Peräkkäin kuvattiin Koskelan Jussin suonraivaamista ja nykyajan oman talon rakentamista väsymyksineen, virolaisine työmiehineen ja avioeroineen.

Jussi Koskela kulki koko ajan mukana sitoen nykyajan tapahtumat ja ohjaajien itsensä etsimisen Väinö Linnan romaaniin. Koskelan vanha isäntä keskusteli nykyajan maanviljelijöiden kanssa, kommentoi talonrakennusprojektia ja kävi dialogia ohjaajan kanssa. Kaiken kaikkiaan Täällä pohjan tähden alla 2011 oli rohkea ja hyvä esitys, joka samaan aikaan sekä nauratti että herätti ajatuksia. Perinteisen ja Linnan romaania seuraavan näytelmän kaipuuseen tätä ei kuitenkaan kannata mennä katsomaan. Sellaiseen tarpeeseen suosittelen Veikko Sinisalon lukemaa äänikirjaa, joka oli sivumennen sanoen upea kokemus sekin.

Sushibar+wine

2011-01-27T09:29:00.000+02:00

Olinpa eilen ihastuttavassa ravintolassa! Fredrikinkadulla sijaitseva sushibar+wine on sisustettu suomalaisesti Artekilla, ja japanilaiset herkut tarjoillaan Iittalan astioista. Suomalainen pelkistetty sisustustyyli sopii yllättävän mainiosti japanilaistyylisen tunnelman luojaksi. Viinilistalla oli tarjolla viikon lasilliset, eli muutama huolella valittu viini, joista oli mukana lyhyt kuvaus. Viinin valinta oli tehty helpoksi, kun ei tarvinnut selata monen sivun viinilistaa läpi. Maistoimme kaikkia kolmea tarjolla ollutta vaihtoehtoa, ja hyviä olivat jokainen.

Pääroolissa on kivasta ympäristöstä huolimatta tietenkin ruoka, ja se oli todella toimivaa! Valitsemiemme makirullien sisältö oli äkkiseltään yllättävän kuuloinen, sillä ne sisälsivät lohen lisäksi myös jalopenoa ja tuorejuustoa. Yhdistelmä oli taivaallinen, tulinen mutta pehmeä. Myös riisipaperirullat, jotka sisälsivät lohta, avocadoa ja juuri sopivasti yakitori-kastiketta, olivat ihastuttavia. Niihin jäin kerrasta koukkuun. Tähän ravintolaan haluan toisenkin kerran.

Sairastelua

2011-01-17T15:36:00.001+02:00

Joulun jälkeinen aika on kulunut pääsääntöisesti sairastellessa. Flunssia on ollut useampiakin, seuraava aina edellistä pahempi. Toivottavasti parhaillaan päällä oleva jää tällä erää viimeiseksi. Onneksi flunssa on aina välillä parantunut muutamaksi päiväksi, ja kun loman aikana vietin terveitä päiviä, kävimme kavereiden luona kylässä ja Messilässä laskettelemassa. Loman jälkeen terveitä päiviä onkin ollut kokonaista kolme, ja niiden aikana olen yrittänyt saada gradua taas piirun verran eteenpäin. Sitten kun flunssa seuraavan kerran hellittää, on syytä ottaa gradun kanssa melkoinen loppukiri, sen verran sairastelun jalkoihin se on nyt jäänyt.

Joulu mökillä

2010-12-25T11:40:00.001+02:00

Ihanaa joulua kaikille blogin lukijoille! Me vietämme mökillä lumen ja pakkasen keskellä kunnon vanhan ajan joulua. Haimme metsästä kuusen, laitoimme ruokaa puu-uunissa ja käytimme joulukoristeina sekä mökiltä löytyneitä Laurin lapsuuden aikaisia koristeita että minun mummini aikanaan tekemiä koristeita. Joulusauna maittoi puulla lämmitettävässä saunassa. Jäälyhdyt loivat pimeyteen valoa.

Vanhan ajan joulussa on lämmintä tunnelmaa, mutta liittyy siihen toinenkin puoli. Ikkunat ovat aamuisin herätessä sisäpuoleltakin jäässä, avanto on tehtävä uudestaan ennen jokaista saunomista ja jäälyhtyjen irrottaminen ämpäreistä on hankalaa, jos juuri siihen aikaan ei ole käytettävissä lämmintä vettä. Riisipuuronkin tekemisessä on oma tunnelmansa, kun ensin alkaa etsiä hellaa varten sopivan kokoisia puita. Toisaalta jouluvalmisteluihin ehtii keskittyä ihan eri tavalla, kun kaikki on vähän työläämpää ja hitaampaa kuin kotona. Joulumieli on vahvasti läsnä.

Pikkujouluristeily

2010-12-21T17:39:00.000+02:00

Palasimme tänään pikkujouluristeilyltä, jonka teimme Laurin kanssa kahdestaan. Kävimme Tukholmassa Itä-Aasian museossa katsomassa Kiinan terrakottasotilaita. Näyttely oli aika pieni, mutta terrakottasotilaat kyllä lumosivat. Osallistuimme myös opastettuun kierrokseen Tukholman kaupungintalossa, siellä missä Nobel-illalliset järjestetään. Millainen kaupungintalo se olikaan! Suosittelen ehdottomasti tällaista kierrosta kaikille jotka sattuvat suunnistamaan Tukholmaan jossain vaiheessa. Kultaisessa mosaiikein koristellussa huoneessa suorastaan haukoin henkeäni, mutta upeita olivat myös torni sekä kaupunginhallituksen kokoushuone. Eikä hassumpi ollut se Nobel-illallistenkaan huone.

Laivalla päätimme tehdä kaiken, mitä risteilyllä kuuluu tehdä. Emme käy risteilyillä kovin usein, joten luimme ohjeet risteilyohjelmasta. Kävimme katsomassa akrobaattiesityksen ja yö-shown, tanssimme, kävimme vierailemassa komentosillalla ja kuuntelimme hetken jopa karaokea. Lisäksi söimme buffetissa, ostimme drinkin jonka mukana tulee pimeässä hohtava härpätin ja tutustuimme uusiin ihmisiin. Nyt on hyvä hiljentyä odottamaan rauhallista joulua.

Myrsky

2010-12-01T08:37:00.002+02:00

Eilen kävin Espoon kaupunginteatterissa katsomassa Portugalista tulleen Compania de Chapiton esityksen A Tempestade. Kyseessä oli Shakespearen Myrsky, mutta se esitettiin sangen poikkeuksellisella tavalla. Lavalla oli vain kolme esiintyjää, ja näytelmä oli lähes sanaton. Lavastusta ei ollut lainkaan, mukana oli vain musta kangas sekä yksi kirja. Tunnelmien ja paikkojen vaihtelut hoidettiin valaistuksella ja äänillä. Kolmen näyttelijän voimin saatiin esitettyä useita henkilöhahmoja uskottavasti, niin taitavia näyttelijät olivat. Etenkin Marta Cerquiera oli niin taitava, että pystyi hyppäämään pikkutytön roolista aikuisen miehen rooliin sekunnissa, vaihtamatta edes vaatteita. Ilmeet, eleet, asento ja ääni muuttuivat niin suuresti, että lähes pystyin uskomaan henkilön lavalla todella vaihtuneen. Uskomatonta näyttelijäntyötä!

Kuulin näytelmän jälkeen jonkun toteavan, että Shakespeare olisi kääntynyt haudassaan jos olisi nähnyt tämän. Voi olla. Olen itse käynyt aikanaan katsomassa samaisen Myrskyn myös Kansallisteatterissa, perinteisempänä versiona. Näillä kahdella esityksellä ei ollut mitään tekemistä keskenään. Jos haluaa mennä katsomaan Shakespearea, ei tämä esitys olekaan oikea paikka, sillä kirjallinen osio ei sanattomassa näytelmässä tietenkään ole pääroolissa. Juoni muutenkin oli vain sivuosassa. Mutta jos haluaa mennä katsomaan täydellistä näyttelemistä tai jos haluaa kokea uskomatonta mystiikkaa ja kaunistakin kauniimpaa liikettä, silloin tämä esitys on nähtävä. Mutta pidä kiirettä, sillä esityskertoja on vain viisi, ja viimeinen on jo 4.12.

Bachia Tuomiokirkossa

2010-12-01T08:37:00.000+02:00

Olin sunnuntaina kuuntelemassa Bachin h-mollimessua Tuomiokirkossa. Lupasin seuralaisilleni kirjoittaa arvioni konsertista blogiin, mutta vasta nyt ehdin todella istua koneen ääreen kirjoittamaan. Konsertti oli upea. Tuomiokirkon kuoro Viva vox sai kirkon kaikumaan, ja etenkin kohdat, joissa koko kuoro oli äänessä, saivat kylmät väreet iholle, niin kaunista se oli. Tuomiokirkko sopi konserttipaikaksi mainiosti, tilan tunnelma sai rauhoittumaan ja keskittymään vain musiikkiin. Akustiikka toimi, vaikka istuimmekin keskikupolin alla, jonka sanotaan puurouttavan akustiikan.

Sopraano Tuuli Lindberg oli aivan mainio. Hänen äänensä kantoi suuressakin tilassa, ja laulu oli kaunista ja puhdasta. Muutkin solistit onnistuivat hyvin. Vain Risto Pulkamon basso kuulosti koko seurueemme mielestä vaikealta, ja kyseessä olikin Pulkamon ensiesiintyminen h-mollimessun solistina. Kun barokkiorkesterilla vielä on tavallista orkesteria matalampi viritys, ei ole ihme, että laulu kuulosti vaikealta. Konsertin upeaa tunnelmaa ja musiikin kauneutta se ei kuitenkaan haitannut millään tavalla.

Pirunpuntari

2010-11-17T10:26:00.001+02:00

Vietimme eilen tyttöjen iltaa ja kävimme katsomassa Kansallisteatterissa Pirunpuntarin. Näytelmä esitettiin Omapohjassa, ja juuri siihen tilaan tällainen kahden näyttelijän varassa pyörivä näytelmä sopikin hyvin. Näyttelijät olivat loistavia, lopussa näytelmän vaimolla oli jopa oikeasti kyynelet silmissä. Tunnelma oli tiheä ja homma toimi.

Näytelmä kertoi avioparista. Mies kärsi muistihäiriöstä ja nainen kärsi tilanteesta. Vaikka aihe oli vaikea ja kipeä, oli se saatu esitettyä niin iloisen kepeästi, että tilannekomiikka sai yleisön nauramaan monta kertaa. Naulakolla kuulimme, että joku yleisössä oli loukkaantunut siitä että tällaiselle aiheelle nauretaan, mutta minusta se oli paras mahdollinen tapa käsitellä asiaa. Ja sanon tämän siitä huolimatta, että oman isoäitini kautta aihe tuli hyvin lähelle minua.

Kansallisteatterille pitää esittää kiitosta vielä siitäkin, että näytelmä lähtee kiertueelle palvelutaloihin ja omaishoitajien yhdistyksille. Tämä yleisö ei välttämättä muuten pääsisi teatteriin, ja heitä aihe koskettaa ihan varmasti.

Puolukkahilloa ja muita saavutuksia

2010-10-24T12:05:00.000+03:00

Jo pitkään minulla on ollut ruoanlaittoon liittyvä ongelma. En ole voinut laittaa yhtä lempiruokaani, kaalilaatikkoa, koska puolukkahillo on ollut loppu. En ole silti voinut ostaa hilloa kaupasta, koska pakastimessa on ollut jo pitkään pussillinen puolukoita. Silloin ei osteta hilloa kaupasta, se on periaate. En vaan ole ehtinyt tehdä puolukoista hilloa, koska viikot menevät tiiviisti opiskeluun, ja joka ikisenä viikonloppuna olemme olleet mökillä rakennuspuuhissa.

Nyt aitan vihdoin valmistuttua emme viettäneetkään viikonloppua uudessa aitassa, vaan pitkästä aikaa kotona. Ensimmäinen ajatus meillä molemmilla taisi olla, että mitähän tekemistä sitä keksii kokonaiseksi viikonlopuksi kotona. Mutta hyvin on keksitty. Nyt on koti siivottu, lehdet ja tyhjät pullot viety pois, jääkaapissa on puolukkahilloa, tietokone on päivitetty ja keittiön kaappiin ostettu purkkeja joiden avulla kaaokseen taipuvainen kaappi on viimeinkin saatu siivottua. Ja huomenna laitan kaalilaatikkoa.

Kuvia aitasta

2010-10-17T19:02:00.002+03:00

Tässäpä lupaamiani kuvia aitasta sisältä ja ulkoa.

Aitta on valmis!

2010-10-13T14:53:00.004+03:00

Viime viikonloppuna saimme aitan vihdoinkin valmiiksi! Vaatekaapit tuotiin paikalle ja kasasimme ne. Lisäksi rakensimme sängyn päätyyn kirjahyllyn. Matonkin saimme jo lattialle, joten nyt ei puutu kuin kirjat hyllystä, vaatteet vaatekaapista ja verhot ikkunoista. Vielä kun saadaan paikalle pöytä ja tuolit niin kyllä kelpaa!

Aitasta tuli jopa hienompi kuin olimme odottaneet. Se on kotoista ja lämmin ja aivan riittävän kokoinen kahdelle ihmiselle. Mutta kyllä sen kanssa on töitäkin tehty. Heinäkuun alussa aloitimme raivaustyöt paikalla. Sen jälkeen perustusten ja hirsikehikon kanssa painettiin hommia kaksi viikkoa. Syksyllä olemme olleet hommissa lähes jokaisena viikonloppuna, pois lukien Pietarin ja Kiovan reissut. Viikonloppuisin olemme tehneet pitkät päivät, usein aamuseitsemästä iltaseitsemään.

Paljon olemme myös oppineet. Olen oppinut käyttämään akkuruuvinväännintä ja sähköhöylää sekä rakentamaan kattoa, terassia ja portaita. Osaan myös eristää ikkunat ja ovet sekä maalata varmoin ottein. Jarikin totesi viikonloppuna tyytyväisenä, että hän on tämän kesän talkoohommissa oppinut kaiken saman minkä minäkin ja lisäksi vielä kasaamaan hirsikehikon. Talkoolaisille kuuluukin suuri kiitos aitan valmistumisesta!

Aitan valmistuttua sisältä ehdin aloittaa jo pihahommiakin. Kukkapenkkiin istutin tulppaaninsipulit kevättä odottamaan. Aitan ja polun väliin, siihen, mihin pari viikoa sitten talkooporukalle kärräsimme multaa, istutin nurmikon. Nyt ei muuta kuin kevättä odottelemaan!

Aittaraportit siis loppuvat tähän, kuvia tulee vielä ehkä jossain vaiheessa.

Sähköt

2010-10-04T13:36:00.003+03:00

Viikonloppuna Sami kävi tekemässä aittamme sähkötyöt. Nyt on pistorasiat ja valokatkaisijat kunnossa, ja ulkovalo tekee illalla nukkumaan kömpimisen helpommaksi. Saimme rakennettua myös sängynpäädyn, ja sitä rakennettaessa opin jälleen uuden taidon. Nyt osaan höylätä sähköhöylällä. Ei se sinänsä vaikeaa ole, mutta eipä vain ole tullut ennen kokeiltua moista.

Torstaina taas vietimme aivan toisenlaisen illan. Silloin olimme rapujuhlissa pohjois-korealaisten lääkäreiden kanssa, jotka ovat Suomessa vierailulla. Lauloimme ruotsalaisia, suomalaisia ja pohjois-korealaisia lauluja ja ihmettelimme kulttuurieroja puolin ja toisin. Todella mielenkiintoinen ilta.

Ensimmäinen yö aitassa

2010-09-27T09:29:00.001+03:00

Nyt on sitten nukuttu ensimmäinen yö uudessa aitassa. Perjantaina saimme ovien ja ikkunoiden tiivistykset valmiiksi ja lauantaina rakensimme sängyn sekä laitoimme ikkunoihin sisäpuolelle vuorilaudat. Lauantaina sitten kannoimme tavaramme aittaan. Kylläpä oli hyvä nukkua! Lauantaina teimme myös pihahommia, eli kärräsimme kavereiden avustamana multaa ja soraa tulevalle pihallemme. Nyt ei puutu pihaltakaan muuta kuin kukkien ja ruohon istuttaminen, riippumatto ja terassin pöytä. Sisältä puuttuu vielä sähköpistokkeet, sängyn pääty, hyllyt ja vaatekaappi. Niin ja tietysti verhot ja matot.

Viikonloppu oli muutenkin ihana ja rentouttava. Juhlistimme talkoisiin tulleiden ystävien kanssa aitan valmistumista nukkumiskuntoon aitan terassilla. Sitten söimme hyvin. Ystävät laittoivat ihanat alkupalat ja jälkiruoan, me puolestaan vastasimme pääruoasta. Herkuttelimme illalla sisätiloissa, mutta aamiaisen valmistimme nuotiolla. Aurinko paistoi ja olo oli kovasti kesäinen.

Canthia

2010-09-16T08:33:00.000+03:00

Kävin katsomassa, millainen on Canthia- näytelmä, jossa teatteri Avoimet ovet esittää Minna Canthin novelleja. Esitysympäristö teatterissa on erikoinen, lava on keskellä ja yleisö istuu molemmin puolin lavaa. Katsomossa on myös pöytiä, ja sinne voi ottaa kahvin tai viinin mukaansa. Kun lava on aseteltu näin, on esityksen välttämättä oltava hieman tavallisuudesta poikkeava.

Lavastus ja puvustus olivat hyvin niukkoja ja myös näytteleminen tuntui aluksi olevan hyvin niukkaa. Kuitenkin esitys veti imuunsa, ja pian tuntui kuin olisi ollut sisällä Minna Canthin novellissa, vaikka lavastusta ei ollut nimeksikään. Toisella puoliajalla meno vielä entisestäänkin virkistyi, kun esitykseen tuli mukaan lauluja jotka esitettiin erinomaisen hyvin. Mukaan tuli lisää menoa ja meininkiä sekä raikkaita ideoita, kuten diskomeininkiä mikrofoneineen vuonna 1890.

Niukasta puvustuksesta huolimatta esimerkiksi Fannin nolous vanhempien liiasta pynttäämisestä saatiin hyvin esille, kun vaatteiden vaihtamisen sijaan Fannin päähän iskettiin violetti peruukki. Hieno idea!

Jos pidät Canthin teksteistä, tämä kyllä kannattaa mennä katsomaan. Minä pidän Canthin teksteistä, novellista tyylilajina sekä naiskohtaloista ja ylipäänsä naisen aseman pohtimisesta yhteiskunnassa. Siten pidin myös Canthia- näytelmästä.

Kiovassa

2010-09-06T18:20:00.000+03:00

Palasimme juuri Kiovasta, missä vietimme pidennetyn viikonlopun hyvässä lääkäriseurassa. Kiova on uskomattoman ihana kaupunki! Talot ovat kauniita, ja uusienkin talojen arkkitehtuuriin on panostettu. Puistoja on paljon ja ihmiset viettävät niissä aikaansa. Kaupungissa on 400 kirkkoa, me vierailimme niistä kolmessa ja lisäksi luostarin alueella muutamassa. Luostarissa kävimme myös luolassa joka oli alun perin ollut munkkien asuinpaikka. Luolassa ei ollut sähkövaloja ja jokaisen kävijän piti ottaa kynttilä mukaansa ahtaaseen ja ihmisiä täynnä olevaan luolaan. Varsin erikoinen paikka.

Kirkkojen lisäksi kävimme Ukrainan ja Neuvostoliiton yhdistymisen muistomerkillä, lukuisissa ravintoloissa ja baareissa sekä tietysti lääketieteen museossa, lääkärien matkalla kun olimme. Itse asiassa museo kertoi yhtä paljon Ukrainan historiasta kuin lääketieteestäkin, sillä museoon oli rakennettu historiallinen juoni. Kierroksella kerrottiin, että tässä vaiheessa tuli nälänhätä, ja sitten tarvittiin lääkäreitä. Sitten tuli sota, ja taaskin tarvittiin lääkäreitä. Sitten tapahtui vielä Tshernobylin onnettomuus, ja uskokaa tai älkää, silloinkin tarvittiin lääkäreitä.

Ukrainan historiaan tutustuimme myös oopperan avulla. Kävimme Kiovan oopperassa katsomassa esityksen nimeltä Jaroslaw Viisas. Se kertoi Kiovaa 1000-luvulla hallinneesta ruhtinaasta. Ooppera esitettiin ukrainan kielellä, mutta onneksi saimme englanninkielisen käsiohjelman jonka avulla voimme seurata juonta. Ooppera oli kyllä iloinen yllätys. Musiikki oli hyvää ja lavastukseen sekä puvustukseen oli todella panostettu.

Ukraina pyrkii länsimaiseksi maaksi ja haluaa Euroopan unioniin. Kiovassakin oli pilvenpiirtäjiä ja muotiliikkeitä. Välillä kuitenkin tuli melkein sellainen olo kuin olisi Neuvostoliitossa. Esimeriksi baarissa tarjoilija kysyi, millaisen siiderin haluaisin. Sen jälkeen hän kertoi, että heillä on ainoastaan omenasiideriä. Sanoin sitten vähän hämmentyneenä haluavani sellaisen. Siihen tarjoilija tokaisi, että hyvä valinta. Sama toistui ravintoloissa usein. Ruokalista tai viinilista tuotiin pöytään ja se oli runsas. Tilatessa kuitenkin ilmeni, että oikeasti ravintolassa on tarjolla vain yhtä viiniä ja muutamaa ruokalajia. Mutta eipä siinä mitään, kaikki mitä tilattiin oli hyvää.

Maalauspuuhissa

2010-08-30T19:57:00.001+03:00

Aitta eteni taas hurjasti, viikonlopun aikana se alkoi näyttää jo talolta. Kiinnitimme ovet ja ikkunat, jotka minä maalasin ulkopuolelta ruskeiksi. Sisäpuolelle laitamme saman värin, mutta se on sitten myöhempien aikojen urakka. Oveen kiinnitimme kahvan ja lukon. Henkisestikin aittamme alkoi siis tuntua jo valmiimmalta, kun saimme avainnippuun lisättyä aitan avaimet. Lauri rakensi lattian, ja nyt aittaamme voi ihailla kävellen siellä sisällä.

Maalausurakan jälkeen osaan antaa muutamia ”ammattilaisen” vinkkejä siitä, miten maalaamisessa voisi päästä helpommallakin. Ensinnäkin, jos haluat käyttää perinteiseen tapaan valmistettua pellavaöljymaalia, sekoita se hyvin ennen käyttöä. Sekoitettaessa väri nimittäin muuttuu täysin. Minä huomasin tämän oven puolivälissä, ja niinpä maalasin sitten uudelleen senkin osan ovesta jonka olin jo kerran maalannut. Tähän liittyen voisi antaa yleisohjeenkin: jos sinulla on käytössäsi käyttöohje, lue se, äläkä ajattele että kyllä kai minä nyt maalata osaan. Ei niitä käyttöohjeita siihen huvikseen paineta, huomasin.

Toinen hyvä vinkki on se, että älä jätä juuri maalaamiasi upeita vuorilautoja kuivumaan ulos. Yöllä voi nimittäin sataa ja sitten maalaat laudat uudelleen. Minulle tuli siis tälle viikolle jollekin illalle vuorilautojen maalausreissu, vaikka olen ne jo kerran intoa puhkuen maalannut. Mutta tekevälle sattuu, sanoo vanha kansa.

Naulaamista ja lepakoita

2010-08-24T14:27:00.003+03:00

Viime viikonloppu vierähti kattotalkoissa. Minäkin kiipesin katolle naulaamaan. Ensin naulasin ponttilautoja, jotka eivät olleetkaan pysyneet ruuveilla, ja sen jälkeen naulasin paanuja. Katosta tuli valmis ja upea, toivottavasti myös kestävä. Ensi viikonloppuna siirrymme lattian pariin. Itse rakentamisessa on se hyvä puoli, että oppii, millainen rakenne taloissa on. Enpä olisi arvannut miten monta erilaista kerrosta vaikkapa kattoon tarvitaan.

Rakensimme illalla kattoa niin myöhään, että pojat eivät malttaneet saunoa lainkaan, ja minäkin saunoin vasta todella myöhään. Se olikin onnenpotku, sillä uimisesta tuli ikimuistoinen elämys. Uin pilkkopimeässä lähes täysikuun valossa. Kokemusta syvensi vielä se, että lepakot metsästivät veden pinnasta hyönteisiä samaan aikaan kun minä olin uimassa. Kuutamouinti lepakoiden seassa jää kyllä pitkäksi aikaa mieleen.

Laurin valokuvablogista voi seurata aitan valmistumisen etenemistä.

Pietarissa

2010-08-16T14:00:00.002+03:00

Viikonloppu vierähti mukavasti Nuorsosialidemokraattien jäsenmatkalla Pietarissa. Matkaan mahtui sekä virallisempaa että epävirallisempaa ohjelmaa. Tapasimme konsulaatissa pääkonsulin, teimme mediayhteistyötä Ilta-Sanomien kirjeenvaihtajan kanssa sekä vierailimme paikallisen taiteilijan ja ystävämme Tigranin ateljeessa, jossa opimme taiteilijoiden tilanteesta Venäjällä.

Epävirallisempaan osioon mahtui syömistä, juomista ja jutustelua sekä ihana päivä piknikillä Pietarhovissa. Ilma Pietarissa oli vielä kesäinen ja helteinen, joten paras tapa viettää päivä oli lojua Pietarhovin puistoissa meren rannalla suihkulähteiden lomassa. Vaikka Pietarissa on tullut käytyä useita kertoja, mahtui tähänkin reissuun jotain, mitä en ole ennen tehnyt. Tällä kertaa näimme Nevan siltojen aukeamisen yöllä. Koskaan ennen en ole jaksanut valvoa niin myöhään, että jaksaisin mennä katsomaan sitä, mutta tällä kertaa loistava seura takasi sen, että uni hiipi silmään vasta siltojen nousun jälkeen. Toinen uusi asia oli Anna Ahmatovan kotimuseo, joka tosin oli melkoisen vaatimaton.

Paluu arkeen

2010-08-09T12:43:00.003+03:00

Loma on nyt loppu, mutta voi millainen loma se oli! Pitkä, rauhallinen ja ilmojen puolestakin aivan paras. Vielä eilen mökillä järven vesi oli 28,2 astetta, vaikka ollaan jo elokuulla.

Olen ruhtinaallisen pitkän loman aikana ehtinyt hyvin ladata akkuja ja levätä, mutta toisaalta paljon olemme saaneet aikaiseksikin. Aitassa on seinät pystyssä, ja kattokin jo vähän vaille valmis. Muutama pystyyn lahonnut puu on kaadettu tulevan aitan vierestä. Lisäksi puutarha on kaivettu tänä kesänä esiin sitä peittäneen saniais- ja rikkaruohoverkoston alta, ja viinimarjapensaiden ympäriltä saniaiset on pyritty hävittämään juuriaan myöden. Onnistumisprosentti selviää sitten ensi kesänä. Yhden juhannusruusunkin olen puutarhaan istuttanut. Lisäksi olemme saaneet pestyä kaikki mökin matot, ja yhden maton kotoakin. Voin siis olla tyytyväinen lomaan myös sikäli, että melkein kaikki mitä olin suunnitellut tehtäväksi myöskin tehtiin.

Tänään olen aloittanut paluun arkeen pehmeällä laskulla. Olen siivonnut työpaikkani, eli kodin. Lisäksi olen järjetellyt työaikataulujani, eli ilmoittautunut graduseminaariin. Lisäksi olen vielä hankkinut työvälineitä, eli hankenut kirjastosta tenttikirjoja. Nyt aletaan pikkuhiljaa pääsemään siihen pisteeseen että varsinainen työ eli tenttiin lukeminen voi alkaa.

Eläinten elämää

2010-07-31T17:45:00.003+03:00

Tämän viikon olen viettänyt maaseudun rauhassa Nastolassa ja Hartolassa. Maaseudun rauha ja kuumuus ovat tehneet olon melko laiskaksi. Pääasiassa olenkin vain löhöillyt ja seuraillut erilaisten eläinten elämää. Nastolassa näin pupuja, 2 kuukautta vanhoja kissanpentuja, vuohia, hevosia sekä kanoja ja pieniä tipuja. Siis niiden perinteisten koirien, marsujen, liskojen ja muiden lisäksi. Eläinten seurailu on muuten mukavaa, mutta kanat ovat pelottavia.

Hartolassa puolestaan tarkkailin lintujen elämää. Kuikkaperhe uiskenteli lahdella ja äänteli toisilleen eri tavoin eri tilanteissa. Aamu-uinnilla uin melkein joutsenperheen vieressä. Minä en häiriintynyt niistä eivätkä ne minusta. Iltapäivällä katselin lähietäisyydeltä isokoskelo-emoa, jolla oli mukanaan 11 poikasta. Ensin seurailin poikueen kalastustouhuja, sitten näin, kuinka emo komensi matalalla kurnautuksella poikueen taakseen jonoon.

Turun saaristossa

2010-07-25T18:11:00.002+03:00

Alkuviikosta teimme ihanan vierailun Turun saaristoon. Matkalla kävimme Livonsaaressa katsomassa, kuinka tulevaa aittaamme veistettiin. Pyörähdimme myös Naantalissa, jonka vanhakaupunki ja ranta toivat jotenkin mieleen Pärnun.

Ystäviemme mökki oli meren rannalla. Teimme retken saaressa, saunoimme, uimme meressä ja kävimme lasten menninkäismajalla. Illalla oli ihanaa jutella yömyöhälle pihapöydän ääressä.

Seuraava päivä oli merihenkinen. Ensin kävimme veneellä Seilin saaressa, joka on aikanaan toiminut spitaalisten sairaalana ja myöhemmin mielisairaalana. Nykyään saaressa toimii Itämeren tutkimuslaitos. Seilissä näimme vanhan kirkon, jossa spitaalisilla oli oma eristetty aitionsa. Ensimmäistä kertaa näin Engelin suunnitteleman puutalon.

Paluumatkalla menimme ystäviemme mökkisaaresta autolautalla Nauvoon. Kävimme kävelyllä rannassa ja katsastimme Nauvon kirkon ennen kuin lähdimme ajelemaan kohti kotia.

Tämä oli ensimmäinen kerta kun kävin Turun saaristossa, ja ihastuin ikihyväksi. Suuret kiitokset vielä ihanille isännillemme.

Mökillä

2010-07-13T11:00:00.004+03:00

Nyt nautiskelemme Suomen kesästä mökillä. Ja mikäs on nauttiessa, kun aurinko paistaa ja vesi on 25 asteista. Kävin uimassa puoliltaöin ennen nukkumaan menoa, sitten puoli neljältä yöllä herättyäni kuumuuteen, ja aamulla heti uudestaan. Ja päivällä, monta kertaa. Hiukset eivät ehdi lainkaan kuivua, kun koko ajan tekee mieli uida.

Lauri on huhkinut helteestä huolimatta ja kaivanut kuoppia aitan perustuksia varten. Minun huhkimiseni on paljon mukavampaa sorttia, olen pessyt mökin matot ja keittiön maton kotoa.

Säännöllisin välein pyörähdämme kotonakin, jalkapallon finaali piti käydä katsomassa kaupungissa, pyykit pitää pestä välillä ja ystäviäkin käydään tapaamassa. Onneksi mökin ja kodin välillä ei ole pitkälti matkaa.

Italiassa

2010-07-01T11:02:00.002+03:00

Olemme viettäneet Laurin, Wessin ja Jennin kanssa aivan ihastuttavaa lomaa Italiassa. Aloitimme reissumme Pompeijista, missä tutustuimme tuhkan aikanaan alleen peittämän Pompeijin raunioihin, kiipesimme Vesuviukselle sekä kiertelimme Napolissa.

Sen jälkeen ajoimme Toscanaan, josta olimme vuokranneet talon. Talo oli ihastuttava, tilaa riitti niin sisällä kuin pihallakin. Pihalla oli uima-allas, yrttejä, hedelmäpuita, pihamökki, grilli sekä kissa, jonka ruokkiminen kuului päivittäisiin tehtäviimme. Mökiltä käsin olemme kierrelleet läheisiä kaupunkeja, kyliä ja viinitiloja. Olemme nähneet Cortonan, jossa kuvattiin elokuva Toscanan auringon alla. Näimme myös San Gimignanon, jossa on keskiajalla ollut 70 tornia, ja jota on siksi kuvattu keskiajan Manhattaniksi. Perugia oli myös keskiaikainen, mutta paljon edellisiä suurempi. Assisissa henki pyhyys, onhan kaupunki sentään Fransiscus Assisilaisen kotikaupunki. Siena ja Firenze tuntuivat enemmän turistipaikoilta, mutta hengästyttävän kauniitahan nekin ovat.

Kaupunkikiertelyn lisäksi olemme kierrelleet myös maaseutua ja viinitiloja. Toki olemme viettäneet päiviä myös talollamme nauttimassa auringosta ja uima-altaasta. Ja kun kerran Italiassa ollaan, niin Rooma on toki myös nähtävä. Niinpä kävimme katsomassa kaikki mahdolliset turistikohteet, sillä kaksi meistä ei ollut ennen käynyt Roomassa. Ehdimme tehdä myös sellaisia asioita, joita minäkään en ollut aiemmin tehnyt Roomassa. Sellaisia olivat paavin puheen kuunteleminen ja upea Vatikaanin museo, jonka ehdoton vetonaula on tietysti Sikstuksen kappeli. Aiemmin en ollut myöskään vuokrannut pyörää ja kierrellyt sillä puistossa.

YTK

2010-06-16T17:20:00.001+03:00

Valmistuin tänään yhteiskuntatieteiden kandidaatiksi. En aio pitää mitään juhlia, sillä jatkan heti syksyllä opintoja, juhlin sitten kun on maisterin paperit kädessä. Kandidaatin tutkinto tuntuu silti henkisesti tärkeältä virstanpylväältä. On mukava tietää, että kevään tiukka opiskelutahti on johtanut johonkin konkreettiseen. Tuntuu myös jotenkin keveämmältä jatkaa opintoja syksyllä, kun yksi osio on selvästi takanapäin.

Kandidaatin tutkinnon palauttaminen on mielestäni hyvä homma. Toivoisin, että sitä arvostettaisiin Suomessakin enemmän työmarkkinoilla. Monissa muissa maissa suoritetaan pelkkä kandidaatin tutkinto, meillä Suomessa taas tuntuu siltä, ettei kandidaatin tutkinnolla ole juuri arvoa. Opiskelu tuntuisi helpommalta ja paremmin jäsennellyltä, jos voisi aloittaa opiskelut sillä asenteella, että nyt opiskelen kolme vuotta kandidaatiksi ja sen jälkeen minulla on tutkinto, jolla voin mennä töihin. Muutaman työvuoden jälkeen maisteriopinnot tuntuisivat taas kiinnostavilta, ja opinnoista saisi enemmän irti, kun takana olisi muutaman vuoden työkokemus omalta alalta. Tämän sanon ihan kokemuksesta.

Retki maalle

2010-06-11T12:16:00.001+03:00

Eilen teimme retken maalle Mikan ja Marjan uudelle maatilalle. Olipa ihana aurinkoinen päivä maalla! Pääsimme ihmettelemään valtavaa navettaa, johon mahtuu 12 lehmää ja lisäksi valtava määrä kaikenlaista muuta. Lisäksi näimme pellon, jolla kasvaa ruokohelveä ja kerät, joille ruokohelve on kerätty odottamaan, että ostaja sen noutaa. Ihastelimme myös traktoria sekä metsäkärryä, jolla voi kerätä puut metsästä. Kaikenlaista uutta ihmeteltävää kaupunkilaisille.

Paluumatkalla teimme vielä turistikierroksen Pyhtäällä, jonka päänähtävyys oli keskiaikainen kivikirkko. Hetken aikaa ihastelimme myös Loviisaa. Helsingissä kävimme vielä Vanhankaupunginkoskella, sielläkään en ollut käynyt koskaan ennen.

Yhteisen loman aloitus

2010-06-08T22:11:00.000+03:00

Nyt on Laurinkin loma alkanut, tai tarkemmin sanottuna se alkoi jo perjantaina. Aloitimme yhteisen lomamme mökillä kavereiden kanssa. Huomattavan suuri osa ajasta kului saunassa, nuotiolla ja herkutellen. Saunoimme illalla ja aamulla, ja osa käväisi uimassakin. Nuotion äärellä parannettiin maailmaa, grillattiin makkaraa ja paistettiin lettuja. Herkutteluosioon kuului savustettu kala, grillatut pihvit ja (erityiskiitos kokille) grillattu ananas.

Mökillä lomafiilis tulee kuin itsestään. On hirveän helppoa unohtaa mikä päivä on meneillään, kun jokaisen päivän kulku on ihanan samankaltainen. Aamulla voi nukkua niin pitkään kuin nukuttaa. Sitten aamiainen. Sen jälkeen voi vaikka makoilla laiturilla auringossa kunnes tulee nälkä. Sitten jotain ruokaa, ja sen jälkeen jaksaakin ryhtyä saunan lämmittämiseen. Tuntikausia saunomista, välillä uiden ja pihalla filosofoiden. Sen jälkeen vielä ruokaa ja loppuilta kuluukin nuotion ääressä. Jos siinä vielä tulee nälkä, voi aina grillata makkaraa tai paistaa lettuja.

Tällaisen päivän jälkeen nuotion äärellä keskustelimmekin siitä, olisiko yksinkertaisempi elämä parempaa elämää. Miksi kannattaa juosta uran ja paremman palkan perässä, kun vähemmälläkin tulisi toimeen ja jäisi enemmän aikaa istua nuotion äärellä ja tuijotella järveä. Silti tämänkin maailmanparannustuokion jälkeen nuotio ja järven tuijottelu kuuluvat kesälomaan, mutta juuri tällä hetkellä se riittää.

Tunnelmia puoluekokouksesta

2010-06-08T21:14:00.001+03:00

Miia pyyteli tänne kommentteja puoluekokouksesta. Tämä tulee nyt vähän myöhässä, mutta kommentoinpa kuitenkin. Itselleni jäi kokouksesta hyvä fiilis, tunnelma tuntui olevan eteenpäin suuntautunut ja hyväntuulinen. Asioista keskusteltiin, väiteltiinkin jopa, kuten sosialidemokraattien puoluekokouksessa on tapana tehdä. Kuitenkaan keskusteluista ei jäänyt riitaisaa oloa, vaan pelkästään sellainen olo että asiakysymykset ovat meille tärkeitä. Illanviettokin oli sen verran hauska, että valvoin pidempään kuin minulla yleensä on tapana. Se ei tarkoita että olisin valvonut aamuun saakka, ja olin silti ensimmäisiä nukkumaan menijöitä, mutta omat rajani ylitin. Uskon, että 500 kokousedustajaa aiemman 350 sijasta nostatti osaltaan tunnelmaa.

Itse en ollut paikalla kokousedustajana vaan valiokunnan sihteerinä, kuten edelliselläkin kerralla. Edelliskertaan verrattuna valiokuntatyö sujui mielestäni hienosti. Osaltaan se voi johtua siitäkin, että itselläni oli nyt enemmän kokemusta sihteröinnistä. Väitän kuitenkin, että osaltaan se johtui myös kokousedustajista. Tällä kertaa valiokunnan osallistujat sanelivat muutosehdotuksensa selkeästi, eikä ”sihteeri voi sitten aamuun mennessä muotoilla tähän jotain”- kohtia tullut. Edelliseen kertaan verrattuna erilaista oli siis se, että nyt ehdin molempina iltoina mukaan illanviettoon alusta asti.

Kokousedustajat ansaitsevat tällä kerralla kiitoksen myös siitä, että muutosesitykset tulivat sovittuun aikarajaan mennessä. Juuri näin sihteeri toivoo toimittavan.

Omituiset Euroviisut

2010-05-26T19:37:00.001+03:00

Katsoin äsken Euroviisujen semifinaalin nauhalta ja nyt on kyllä ihan pakko avautua. Yleensä olen pitänyt Suomen kappaletta huonona ja lavaesiintymistä nolona, ja olen yllättynyt kun Suomi on päässyt finaaliin. Lordin nolous oli vielä siedettävää, sillä olihan ilmeistä, että tässä ollaan tarkoituksella noloja. Teräsbetoni, Hanna Pakarinen ja Waldos People taas näyttivät siltä, että yrittävät olla vakavissaan, mutta ovat silti noloja. Kuitenkin kaikki nämä ovat päässeet finaaliin, ja Lordi jopa voitti.

Tällä kertaa kaikki oli toisin. Kuunkuiskaajien biisi oli oikeasti hyvä ja tarttuva ja lavaesiintyminen aitoa ja menevää. Voisin jopa sanoa, että se oli tämän semifinaalin paras esitys. Ja sitten ei päästy finaaliin! Ehkä sittenkin olisi pitänyt lähettää Euroviisuihin Eläkeläiset, kuten meillä kotisohvalla eräskin toivoi. Olisi Euroviisut saanut mitä ansaitsee.

Kesälomalla

2010-05-24T18:57:00.001+03:00

Lauantaina oli viimeinen tenttini tältä keväältä, joten olen siis kesälomalla. Päätin ottaa ilon irti siitä, että kerrankin on mahdollista pitää oikein kunnon kesäloma, enkä hankkinut kesätöitä tai kesäopintoja. Hienoinen huono omatunto tietysti soimaa tällaista perinteistä suorittajatyyppiä, ja niinpä olen kuitenkin herännyt seitsemältä, pessyt talvivaatteet, pyyhkinyt pölyt ja siivonnut keittiön. Kalenterissa luki lisäksi vielä ainakin imurointi ja vessan siivous, mutta kipeä jalka esti ne touhut tältä päivältä. Kirjoitin ne kuitenkin kalenteriini huomiselle, eihän nyt toukokuussa sovi aivan lepolomalle heittäytyä. Onneksi ensimmäiselle lomaviikolle osuu myös reissu Joensuuhun SDP:n puoluekokoukseen, niin ei vallan löhöilyksi pääse menemään.

Kesä on täällä!

2010-05-16T11:50:00.001+03:00

Minulla on tapana muiden suomalaisten tavoin hullaantua kesästä. Se tuntuu olevan niin lyhyt, ihana aika, että siitä on koko ajan nautittava täysin rinnoin. Kevät on piinaavaa odotusta, ja välillä alkaa jo usko pettää: tuleeko se kesä nyt ollenkaan? Tämän ihanan kesäisen pitkän viikonlopun jälkeen alan uskoa, että kesä on todellakin tulossa. Olemme tehneet monta kesäistä asiaa tämän miniloman aikana.

Keskiviikkona grillasimme naapurien kanssa pihalla, ilta oli niin lämmin että vasta kuuden tunnin kuluttua lähdimme kotiin saunomaan. Torstaina lähdimme mökille. Metsä oli täynnä sini- ja valkovuokkoja ja aurinko helli meitä kaikella voimallaan. Haravoimme pihaa ja pötkötimme viltillä nurmikolla, savustimme kalaa ja grillasimme nuotiolla makkaraa. Kävimme lyhyellä souturetkelläkin ja saunoimme tietysti, mutta uimaan emme vielä rohjenneet. Metsä alkoi mökillä olomme aikana selvästi vihertää, koivujen lehdet kasvoivat silmissä. Tänään laitamme vielä kotona parvekkeen kesäkuntoon. Tervetuloa kesä ja aurinko!

Mökkihöperönä

2010-05-07T12:46:00.002+03:00

Elämä on ollut aika hiljaista niin blogissa kuin muutenkin. Kävelen yhä kepin kanssa, mikä on melko vaivalloista. Pääsiäisen jälkeen olen ollut pari kertaa kylässä, kerran opiskelijabileissä Tampereella ja kerran ihanalla vappubrunssilla (ja kolme kertaa terveyskeskuksessa), ja jokaisen kerran jälkeen jalka on kapinoinut liian liikkumisen vuoksi.

Olen siis pakotettu istumaan pääsääntöisesti kotona ja lukemaan tenttiin. Toisaalta hyvä, tuleepahan opiskeltua, mutta toisaalta mökkihöperyys alkaa kohta vaivata. Onneksi käly kävi kerran piristämässä päivääni, ja yksi ystävä päätti tulla tänään tänne, kun minä en kerran pääse minnekään. Onneksi on sellaisia ystäviä!

Toisaalta seuraavat kaksi viikkoa menee aika tiukasti tenttikirjan ääressä joka tapauksessa, ja sen jälkeen toivon jalkanikin jo kestävän kävelyä.

Nilkkaongelmia

2010-04-15T17:57:00.000+03:00

Nilkkaongelman vuoksi olen nyt reilun viikon verran kulkenut keppien kanssa. Helsingissä se on todella vaikeaa. Ihmiset ovat aina kävelleet rautatieasemalla toisiaan päin, mutta yllätyksekseni huomasin, että edes kepit eivät estä törmäilyä. Liukuportaissa yritän painautua mahdollisimman pieneksi oikeaan reunaan, mutta siitä huolimatta matkalla alas metroon ainakin neljä kiireistä ihmistä ehtii tönäistä mennessään. Päin kävelemisen tai portaissa tönäisemisen jälkeen ei seuraa anteeksipyyntöä, vaan vihainen mulkaisu sitä onnetonta kohti, joka kehtaa kulkea hitaasti. Pois tieltä vammainen, meillä on kiire!

Tampereella puolestaan ihmiset pysähtyvät odottamaan, että voisivat pitää ovea auki. Rautatieaseman hississä edellinen hissinkäyttäjä jäi odottamaan minua, vaikka kuljen keppien kanssa todella hitaasti. Yliopiston ruokalassa tuntemattomat ihmiset tarjoutuvat kantamaan tarjottimeni, ja opiskelukaveri nousi pöydästään toiselta puolen ruokalaa kysyäkseen, tarvitsenko apua.

Kun nyt kerran aloitin tämän vuodatuksen, on pakko vielä kirjoittaa Espoon tavasta hoitaa terveyskeskuksen potilaat. Kävin verikokeissa viime viikon tiistaina. Sen jälkeen sain puhelinnumeron, josta voisin tiedustella tuloksia seuraavana päivänä. Samoin sain ajanvarauksen puhelinnumeron, josta minua pyydettiin varaamaan aikaa seuraavana maanantaina.

Sen jälkeen olen soittanut kaikkiin näihin numeroihin (kahteen ajanvarausnumeroon sekä sairaanhoitajan numeroon) noin kahdeksan kertaa päivässä, jonottanut kerralla noin vartin ja lisäksi jättänyt soittopyynnön kaksi kertaa automaatille ja kerran sairaanhoitajalle. Yhteyttä vain en ole saanut. Kerran pääsin läpi, mutta silloin minua pyydettiin odottamaan hetki, ja pian puheluuni vastasi joku, jolla ei ollut mitään tekemistä kyseisen asian kanssa. Hän sulki puhelimen, eikä kukaan soittanut takaisin, vaikka olin ehtinyt jo jättää yhteystietoni.

Tänä aamuna marssin terveyskeskukseen keppieni kanssa ja onnistuin lopulta saamaan ajan. Sen jälkeen asia kyllä hoitui rivakasti ja hyvin. Aion kuitenkin kirjoittaa viestin potilasasiamiehelle, sillä tällainen asioiden hoitaminen ei ole lain mukaista.

Shrimp Tales

2010-04-09T08:53:00.001+03:00

Kirjoitin taannoin blogissa, että teatterimieltymykseni ovat niin omituisia, että joudun katsomaan yksin esimerkiksi Espoon kaupunginteatterissa esitettävän Shrimp Talesin. Blogikirjoituksen jälkeen seuraa kuitenkin alkoi ilmaantua, ja lopulta mukaan oli ilmoittautunut kuusi ihmistä, joista kolme ja puoli tunsin etukäteen (puolikas tunteminen tarkoittaa sitä, että olimme olleet kerran samoissa juhlissa, yhdeksän vuotta sitten). Lopulta meiltä ilmaantui paikalle viisi tyttöä.

Shrimp Tales on hollantilaisen teatteriryhmän esitys, jossa katkaravut esittävät ihmisiä. Ne esiintyvät pienoismallien keskellä. Katkarapuja kuvataan videokameralla, ja yleisö seuraa esitystä videoruudulta. Normaalit ihmisyhteisön puuhat vaikuttivat todella hupaisilta, kun ihmisiä esittivät katkaravut. Esimerkkeinä voisin mainita teknobileissä hyppivät katkaravut, koko yön prinsessa Victorian näkemistä odottaneet kirkuvat katkaravut, hurmoshenkisessä seurakunnassa kaatuilevat katkaravut, tai katkarapu joka on ihan liekeissä ratkaistessaan yhtälöä (a+b)2.

Pienoismallit olivat upeita, katkaravut oudon ilmeikkäitä, ja näyttelijöiden puhe teki katkaravuista taitavasti persoonallisen oloisia. Nauroin paljon ja nautin esityksestä.

Pääsiäinen

2010-04-05T16:54:00.002+03:00

Pääsiäisloma alkaa jo vedellä viimeisiään. Loma on sujunut juuri niin kuin pääsiäisen pitääkin: paljon lepoa ja rauhoittumista, joka päivä ystävien tai sukulaisten seuraa ja hyvää ruokaa. Alun perin suunnitelmiin kuului myös mökkireissu, mutta sitten huomasimme että edes ilman mökkireissua emme ehdi tavata kaikkia niitä ystäviä joita olisimme halunneet. Niinpä jätimme mökkireissun toiseen kertaan ja harrastimme kyläilyä sekä otimme ystäviä vastaan kotona. Laitoimme ruokaa, leivoimme pullaa ja pelasimme Carcassonnea. Näillä eväillä jaksaa taas lukea tenttiin huomenna.

Paluututorointia!

2010-03-30T10:21:00.000+03:00

Paljon on puhuttu työurien pidentämisestä ja siihen liittyen opintoaikojen lyhentymisestä. Yksi hyvä keino tähän olisi paluututoroinnin järjestäminen niille, jotka palaavat opintojen pariin oltuaan pitkään työelämässä, äitiyslomalla tai muusta syystä poissa yliopistolta. Vaadin tätä jo 90-luvulla ollessani opiskelijapolitiikassa mukana, ja nyt, kun olen palannut opiskelemaan, uudistan vaatimukseni.

Opiskelu on muuttunut melkoisesti sen jälkeen, kun olen viimeksi opiskellut. Syyskuussa aloittaessani törmäsin moniin käytännön ongelmiin. Ruotsin kurssilla opettaja tokaisi, että yksi teistä ei ole vielä kirjautunut Moodleen, vaikka siellä on kurssirunko ja kotitehtävät ja muut tarvittavat asiat. Ei siinä muu auttanut kuin ilmoittautua syylliseksi ja kysyä, että mikähän tämä Moodle mahtaa olla ja miten siihen kirjaudutaan.

Seuraava ongelma oli edessä sitten, kun piti ilmoittautua ensimmäiseen tenttiin. Etsin kuumeisesti tenttikuoria, kunnes älysin kysyä vieressä istuvalta apua. Kuulin, että tenttiin ilmoittaudutaan sähköisesti paikassa nimeltä NettiOpsu. Jaahas. Eipä muuta kuin taas kyselemään kyseisen nettisivun osoitetta ja ilmoittautumisohjeita.

Nyt olen ollut opiskelija jo syyskuusta lähtien, ja luulin jo, että ongelmat ovat ohi. Väärä luulo. Pääsiäisen jälkeen joudun ensimmäistä kertaa elämässäni sähköiseen tenttiin. Siihen ilmoittautuminen onnistui vasta, kun soitin yliopistolle ja pyysin apua. Sen jälkeen ryhdyin katsomaan netistä, miten sähköisessä tentissä käytännössä toimitaan. Netissä kerrottiin, että mukaan ei saa ottaa muuta kuin kulkukortin, mutta sen tarvitsee ehdottomasti, sillä muuten tenttihuoneeseen ei pääse sisään. Kulkukortin? Mikä se on ja mistä sen saa?

No, eipä auttanut muu kuin taas kerran soittaa ja kysyä apua. Toisessa päässä ihmeteltiin hetken verran outoa tilannetta, sillä kulkukortinhan pitäisi olla opiskelijakortin yhteydessä. Niin varmaan, mutta kun minun opiskelijakorttini on vuodelta 1997. Pienen pohdinnan jälkeen apu kuitenkin löytyi. 20 eurolla voi lunastaa itselleen ylimääräisen, väliaikaisen kulkuluvan Tietopinnistä. En enää kehdannut kysyä mikä se on, ehkäpä joku opiskelutoveri osaa neuvoa minut sinne.

Auton huolto

2010-03-29T12:46:00.002+03:00

Anun postauksen luettuani innostuin minäkin kirjoittamaan sanasen autojen myyjistä ja huoltopaikoista.

Olen aikanaan käyttänyt huollossa pientä sitikkaa, jota hellyttelymielessä kutsuin nimellä ”Rotisko”. Ja kutsun edelleenkin, sillä kyseinen auto on yhä olemassa, mutta nykyään se on veljeni käytössä. Veho-huollossa naiskuljettajaan suhtauduttiin jotenkin hymähdelleen. Huoltomies kyseli omituisia, kuten olenko osannut parkkeerata auton huollon parkkipaikalle, tai tiedänkö, minkä kokoinen moottori autossa on. Kait sen nyt huoltomies itsekin osaa katsoa, kun menee auton luo. Vehossa ei koskaan osattu oikein tarkkaan sanoa, milloin auton voi hakea pois, tai varsinkaan, paljonko huolto tulee maksamaan.

Perjantaina käytin vuoden vanhaa Fordiamme huollossa Espoon Automaassa. Tällä kertaa naiskuljettaja otettiin tosissaan ja palvelusta tuli hyvä mieli. Mitään omituista ei kyselty, ainoa kysymys oli, missä kohtaa parkkipaikkaa auto sijaitsee. Oletus siis oli, että olen osannut sen sinne parkkeerata, eikä se, että en ole. Ensimmäinen plussa siitä. Sen jälkeen kerrottiin, että huoltoon ei mene kuin puoli tuntia, ja pyynnöstäni auto luvattiin katsoa heti, odottaessa. Minut ohjattiin mukavaan sohvaryhmään jossa saatoin lukea autolehtiä, ja kahdenkymmenen minuutin kuluttua avaimet tuotiin minulle sinne sohvalle. Auto oli valmis.

Espoon Automaa sai pisteitä myös auton ostovaiheessa. Automaasta löytyi naismyyjä, joka osasi kertoa autosta kaiken olennaisen sivistyneesti ja rauhallisesti. Auton etsimisvaiheessa huomasin, että tämä ei todellakaan päde kaikkiin myyjiin. Kohtasimme muutaman miesmyyjän, jotka kohkasivat kovasti asioista, jotka eivät olleet mielestäni olennaisia (kuten hienot vanteet), mutta eivät osanneet vastata olennaisiin kysymyksiin (kuten auton ympäristöystävällisyys ja kulutus), vaan kuittasivat ne turhiksi asioiksi. Myyjän pitäisi kuitenkin muistaa, että jos asiakas kysyy jotain, ei asia luultavasi ole asiakkaalle turha.

Tampereella ja Ihmemaassa

2010-03-17T19:11:00.001+02:00

Eilen kävimme siskon kanssa Tampereella serkun luona yökylässä. Laitettiin ruokaa ja turistiin niitä näitä, ja oli mukavaa. Hyödynsimme myös sitä, että serkku asuu keskustassa, ja kävimme elokuvissa katsomassa Liisa Ihmemaassa.

Elokuvan juoni jäi vähän pinnalliseksi. Jos olisin muistanut, miten alkuperäinen tarina menee, olisin varmasti ymmärtänyt tapahtumia vähän paremmin. Nyt jäin ihmettelemään, mitä Ihmemaan kaksi omituisen oloista kuningatarta oikein olivat ja miksi heillä oli sota meneillään. Tai miksi Hatuntekijä istui kanien kanssa jatkuvasti teekutsuilla. Avoimeksi jäi sekin, miksi juuri Liisaa tarvittiin tappamaan hirviö, mutta se ei olisi tainnut avautua edes alkuperäisen tarinan tuntemuksella.

Tämän version emansipaatiokertomus oli kyllä kiva. Liisa oppi itsenäiseksi naiseksi joka kieltäytyi avioliitosta ja ryhtyi kauppabisnekseen. Liisa oli selvästi myös tarinan sankaritar, joka teki Ihmemaassakin omia ratkaisujaan.

Elokuvan pelastaja oli kuitenkin Johnny Depp. Hänen esittämänsä Hatuntekijä oli niin karismaattinen, että se muutti elokuvan ihan peruskamasta joksikin vähän enemmäksi. Ihmemaan hengessä voisi todeta, että Deppin karisma toi elokuvaan paljoutta. Nautin hullun Hatuntekijän hulluudesta aivan täysin siemauksin, ja vain sen takia voisin katsoa elokuvan uudestaankin, kunhan se tulee DVD:lle.

Loma kotona

2010-03-07T13:10:00.001+02:00

Olemme pitäneet Laurin kanssa pienen, neljän päivän mittaisen hiihtoloman. Lomasuunnitelmat ovat eläneet pitkin kevättä, mutta lopulta päädyimme perumaan hotellivarauksen Haapsalusta mahdollisen jäänmurtajien lakon vuoksi ja laskettelureissun Messilään Lahden alueen hiihtolomaruuhkien vuoksi. Päätimmekin viettää loman kotona.

Loman aloitus keskiviikkona oli ihana. Kun tulin Tampereelta kotiin, täällä oli sauna lämpimänä, lasagne uunissa ja tulppaaneita pöydällä. Ihanammin ei voisi lomaa aloittaa! Loma on muutenkin sujunut tosi rennoissa merkeissä. Päivisin olen nauttinut kauniista auringonpaisteesta ja käynyt kävelyillä meren rannalla. Iltaisin päätimme saunoa ja keskittyä yhteiseen harrastukseemme, ruuanlaittoon.

Jaoimme ruokalistan suunnitteluvastuut. Minä päätin torstain ruokalistan. Silloin söimme etanoita valkosipulivoissa ja katkaravuilla täytettyä kampelaa valkoviinissä. Perjantaina oli Laurin vuoro päättää. Silloin saimme kanttarelli-porokeittoa ja sveitsinleikettä. Lauantaina päätimme yhdessä ja teimme fajitaksia.

Vaikka alun perin suunnittelin, että viettäisimme loman jossain muualla, olin kotilomaan todella tyytyväinen. Rauhallinen kotona oleskelu, johon on lisätty pientä luksusta jokailtaisten ihanien ruokaelämysten muodossa, on rentouttava vaihtoehto joka sopii opiskelijabudjettiinkin. Lisäksi ruuan laittaminen ja sen nauttiminen yhdessä on ihanaa.

Leiri maailman laidalla

2010-03-04T10:46:00.001+02:00

Kävin Espoon kaupunginteatterissa katsomassa Roveniemen kaupunginteatterin vierailuesityksen Leiri maailman laidalla. Näytelmä on voittanut kaksi palkintoa, sekä parhaan lavastuksen että parhaan esityksen palkinnon, eikä suotta. Tarina oli loistava, näyttelijätyö oli uskomatonta ja lavastus kuin piste iin päälle.

Näytelmä kertoo sotavankileiristä kaukana pohjoisessa. Saksalaiset haavoittuneet sotilaat vartioivat venäläisiä haavoittuneita sotilaita, ja tulkkina toimii suomalainen kaveri, jolla on sekä venäläisiä että saksalaisia sukujuuria. Heti aluksi tulkki kertoo, että on ihan sattumasta kiinni, että hän nyt sodan syttyessä oli suomalainen. Kovin pienet historian tapahtumat olisivat voineet johtaa siihen, että hän olisi taistellut joko Saksan tai Neuvostoliiton riveissä. Lisäksi vankileirille saapuu riemastuttava nälkäinen koltta.

Leiriläiset palelevat jossain Siperiassa, kaukana maailmanpoliittisesta tilanteesta. Vain yksi sotavanki on vankan idealistinen, muille on ihan sama kuka sodan lopulta voittaa. Tilanne johtaa siihen, että vangit ja vartijat liittoutuvat keskenään. Vangeille on määrätty tietty kuutiomäärä puita hakattavaksi joka päivä, mutta vartijat väärentävät esikuntaan lähetettyihin raportteihin kuutiomäärän, eikä kukaan oikeasti hakkaa puita. Leirille saapuvaa saksalaista tarkastajaa höynäytetään yhteistuumin.

Tilanne muuttuu, kun leirin ainoa idealisti pakenee. Leirillä todetaan, että jos hän löytää partisaanit, tulevat nämä tappamaan vartijoiden lisäksi myös vangit, jotka ovat liittoutuneet fasistien kanssa. Jos taas saksalaiset löytävät karanneen vangin, tulevat saksalaiset tappamaan myös vartijat, sillä leirillä ei ole lainkaan kuria ja järjestystä, luutnantti on kuollut ja vartijat liittoutuneet vankien kanssa. Lopulta vangit ja vartijat jakavat vahtivuorot ja ryhtyvät yhdessä puolustamaan leiriä kaikkia ulkopuolisia vastaan. ”Sodassa eivät sodi kansat kansoja vastaan, vaan hullut hulluja vastaan.”

Näyttelijät ovat niin energisiä ja aktiivisia, että yleisössä melkein hengästyttää. Lavastus on täydellinen, näyttelijät ikään kuin kasvavat lavasteista. Öisen hiihtoretken tunnelman valkean kuun ja revontulien alla voi aistia, samoin kylmyyden, kun tuuli vinkuu jääkentillä. Tästä esityksestä tuli hyvä mieli.

Ihana ulkoilupäivä

2010-02-28T18:48:00.003+02:00

Vietimme tänään aivan ihanan ulkoilupäivän mökillä. Kahlasimme reiteen asti ulottuvassa hangessa katsastamassa uuden aitan paikkaa ja mittailemassa tontin etäisyyksiä. Askeleen lipsahtaessa olo oli kuin kylvyssä, kun kaatuessa hankeen humpsahti helposti kaulaa myöden. Ja se tapahtui usein.

Juha lapioi urhoollisesti lumet katolta. Sillä aikaa me Susun kanssa käytimme luovuuttamme ja rakensimme lumesta erilaisia tyyppejä istuskelemaan grillipaikalle ja löhöilemään riippumattoon, jonka unohdimme ottaa pois syksyllä. Oli tosi hauskaa ja lumityypeistä tuli valtavan upeita, vaikka itse sanonkin.

Vaikka lämmittelimme välillä kuumalla mehulla, oli silti ihan taivaallista päästä kotona kuumaan suihkuun ja saada lämpimät ja kuivat vaatteet ylle. Märistä vaatteistakin huolimatta päivä oli silti mahtava!

Kuvassa talvipäivästä nauttiva ukko sekä Susu viimeistelemässä grillipaikalla istuskelevaa akkaa.

Kylpyhuoneen uudet kaapit

2010-01-31T12:08:00.002+02:00

Eilen rakensimme uusia kaappeja kylpyhuoneeseen. Lauri porasi kaapin seinään pyöreää reikää pesukoneen johtoa varten ja minä pidin kiinni. Pelotti, että käsi jää vinhasti pyörivän poran terän alle. Ajattelin, että jos niin käy, minusta tulee työkyvytön.

Samassa mieleeni muistuivat ala-asteen veiston tunnit. Silloin sahattiin sirkkelillä ja silloinkin pelotti. Silloinkin ajattelin, että jos oikea käsi jää väliin niin… minusta tulee työkyvytön? Ei, silloin pelon syy ei ollut tämä. Silloin pelkäsin, että jos käsi jää väliin, en pysty enää tekemään kukkaseppelettä, piirtämään ystävälle syntymäpäiväkorttia tai koristelemaan pipareita.

Pelästyin jälleen, tällä kertaa sitä, että arvomaailmani on muuttunut niin paljon että ensimmäisenä pelonaiheena nousee mieleen työkyvyttömyyden uhka. Kukkaseppeleet, ystävien kortit ja piparit nousivat mieleen vasta pitkälle menneen henkisen nostalgia-tripin jälkeen.

Kaikesta huolimatta kaapit saatiin valmiiksi ja kyllä niistä tuli hienot. Seuraavaksi täytyy ryhtyä piirtämään ystävänpäiväkortteja ja pohtimaan ensi kesän kukkaseppeleitä ja joulupiparien koristelua.

Kansainvälistä teatteria

2010-01-14T17:49:00.002+02:00

Ilahduinpa taas valtavasti, kun Espoon kaupunginteatteri lähetti kevään ohjelmiston. Pääkirjoituksessa teatterin johtaja Jussi Helminen kirjoittaa juuri samanlaisia ajatuksia, joita itsekin olen pohtinut ja joita olen tässä blogissakin esitellyt.

Helminen kirjoittaa, että Suomi tarvitsee kansainvälisen teatterin. Juuri niin. Kulttuuri ei mene eteenpäin, ellemme me näe ja koe uusia tuulia, joita kansainvälinen teatteri voi meille esitellä. Helminen myös kehaisee, että Espoon kaupunginteatteri on juuri se Suomen tarvitsema kansainvälinen teatteri. Eikä kehu turhaan. Olen käynyt katsomassa monia upeita ulkomaisia esityksiä, ja kevään ohjelmisto tarjoaa niitä jälleen.

Helminen kirjoittaa, että kansainvälisten teatterikokemusten myötä yleisö alkaa odottaa teatterilta enemmän. Allekirjoitan tämän täysin. Kävimme heti vuoden vaihtuessa katsomassa Kansallisteatterissa Veijo Meren teokseen perustuvan näytelmän Nuorempi veli. Esitys oli ihan kiva, hauska, naurattikin. Mutta ei siitä sellaista tunnetta jäänyt, että olisin sitä loppuviikon hehkuttanut. Perinteistä hyvää suomalaista teatteria se kyllä oli.

Voi kansainvälisessä teatterissa olla kyllä riskinsäkin. Minun kohdallani on suuri riski, että vaikkapa Shrimp Tales on mentävä katsomaan yksin. Kaikki eivät pidä omituisista asioista.

Talven ihmemaa

2009-12-30T15:26:00.001+02:00

Joulun jälkeen jatkoimme lomaamme mökillä. Se olikin varsinainen talven ihmemaa. Lunta oli paljon, ja sitä tuli koko ajan lisää. Puut notkuivat lumen painosta, ja kaikkialla levisi koskematon valkoinen hanki. Sinne sitten tamppasimme polkuja päästäksemme autolta mökille, mökiltä huussiin ja saunalta avannolle, jonka hakkasimme jäälle. Illan hämärtyessä sytytimme tulet jäälyhtyihin, jotka jäädytimme ensimmäisen mökkiyön aikana. Lumi ja pakkanen eivät estäneet ulkoilua, ja illalla takassa rätisevä tuli loi tunnelmaa.

Ensimmäisen yön vietimme kaksin, mutta sen jälkeen saimme seuraa. Ensimmäiset vieraamme toivat mukanaan valtavat määrät ruokaa ja herkkuja, joten herkuttelu ei todellakaan päättynyt joulunpyhien päättyessä. Seuraavien vieraidemme kanssa pelasimme monta kierrosta Carcassonnea ja Rammya, jotka molemmat ovat niin hauskoja, ettei nukkumaan malttaisi mennä lainkaan. Mökiltäkään en olisi malttanut lähteä lainkaan, mutta Lauri on tänään töissä, joten jouduimme tulemaan jo kotiin.

Hyvää joulua!

2009-12-23T16:06:00.002+02:00

Huomenna pääsemme viimein jouluaaton viettoon. Hyasintti tuoksuu pöydällä, piparit on jo melkein syöty ja kauneimmat joululaulutkin on käyty laulamassa. Myös perinteinen etukäteisjoulu äidin ja siskon kanssa on vietetty, se tapahtuu yleensa viikoa ennen oikeaa joulua, ja niinpä vietimme viime viikonlopun Nastolassa jouluruokien ääressä.

Yhtä asiaa en kuitenkaan tänäkään jouluna saanut tehtyä. Joulukortit jäivät taas lähettämättä. Niinpä haluan blogin välityksellä sanoa kaikille kiitokset ihanista korteista, joita saimme ja toivottaa kaikille oikein ihanaa ja rauhallista joulua!

Linnan juhlat

2009-12-09T20:47:00.004+02:00

Monet ovat kyselleet linnan juhlista, joten tässäpä vielä kaikille yhteisesti pieni raportti. Ensimmäiseksi pitää sanoa, että ajatus suurista juhlista, joihin voi laittautua ihan viimeisen päälle, on ihana. Istuin aamupäivällä kampaajalla ja nautin teestä ja suklaakekseistä kampaajan väkertäessä hiuksiani. Meikin laitoin itse, ja puku oli ystäväni Katin. Tälläydyn näin todella harvoin, kampaajalla en käynyt edes omien häiden vuoksi, joten olo oli kuin todellisella prinsessalla.

Kättelytilanne jännitti, mutta hyvin siitä selviydyttiin. Ehkä eniten on kyselty, mitä sanoin presidentille. Omaperäisesti tokaisin, että hyvää itsenäisyyspäivää. Halonen sanoi, että hyvää itsenäisyyspäivää. Tämän syvällisempää keskustelua siinä ei ehditty käydä.

Kättelyn jälkeen juhlat olivat todella rennot ja mukavat. Paikalla oli yllättävänkin paljon tuttuja, joiden kanssa juttelimme. Ehdimme ottaa pieniä suolapaloja yhdesti, ennen kuin ne loppuivat kesken. Hyviä olivat, mutta pieniä. Booli sen sijaan ei ollut hyvää. Se maistui laimentuneelta viiniltä, joskin greippisellä tuulahduksella. Onneksi tarjolla oli myös viiniä ja olutta.

Tanssittuakin tuli, vaikka tanssilattialla olikin aika ahdasta. Ja niin oli kaikkialla muuallakin. Olin todella onnellinen, että pukuni oli kapea. En ymmärrä, miten laahusmekon kanssa voi kukaan juhlia tuollaisessa tungoksessa.

Jatkoillekin mentiin, tosin ei virallisille jatkoille. Siinä vaiheessa olimme saaneet kameroista jo ihan tarpeekseme, ja valitsimme jatkopaikaksi kamerattoman vaihtoehdon.

Kuvassa olen ystäväni Hildurin kanssa linnassa.

Juhlia

2009-12-05T13:42:00.001+02:00

Olen nyt tullut elämässäni siihen pisteeseen, että tämän joulun glögikauteen kuuluivat vain yhdet viralliset glögit, jotka vietettiin viime viikolla. Olen kuitenkin sen verran joulufriikki, että yksityisiä pikkujouluja pitää viettää sitten sitäkin enemmän.

Eilen vietimme kahdestaan kotona pikkujoulut. Koristelimme jo joulukuusenkin. Meillä on muovikuusi kahdesta syystä. Ensinnäkin se on ekologisempi kuin aito kuusi, jos samaa kuusta käyttää yli viisi vuotta, kuten me teemme. Toinen syy on se, että muovikuusen voi koristella jo joulukuun alussa, eikä se silti karise ennen joulua. Omissa pikkujouluissamme koristeltiin siis joulukuusi joululaulujen soidessa taustalla, tehtiin pitsaa, juotiin glögiä ja syötiin äidin tekemiä joulutorttuja.

Tänään joulufiilis jatkui, kun leivoin lihariisipasteijoita, jotka meillä yleensä kuuluvat joulupöytään. Tällä kertaa leivoin niitä kuitenkin tuliaiseksi ystäville, joiden luokse olemme tänään menossa perinteisiin talvijuhliin. Huomennakin juhliminen jatkuu, vaikkakin vähän eri merkeissä, sillä sain kutsun linnan juhliin. Jännää.

Rohkeaa teatteria Espoossa

2009-12-02T14:42:00.000+02:00

Kävin eilen Espoon kaupunginteatterissa katsomassa romanialaisen Teatrul National Radu Stanca- teatterin esityksen Elämää idiootin kanssa (Viata cu un idiot). Täytyy sanoa, että Espoon kaupunginteatteri on todella rohkea ottaessaan ohjelmistoonsa tämän esityksen. Samaa rohkeutta olen tavannut Espoossa aikaisemminkin, mm. belgialaisen teatteriryhmän esityksessä The Lobster Shop. Olen joskus kuullut sanottavan, ettei Espoossa tarvita omaa teatteria, mutta kyllä Espoon ja Helsingin kaupunginteatterien ohjelmistot eroavat toisistaan kuin yö ja päivä. Espoossa ei tehdä iloisia musikaaleja ylikansallisina formaatteina, vaan täällä nähdään rohkeaa, kansainvälistä nykyteatteria.

Elämää idiootin kanssa oli jopa niin rohkea, että aluksi ajattelin ymmärtäväni, miksei 2 tuntia 40 minuuttia kestävässä esityksessä oli väliaikaa. Arvelin, että jos olisi, yleisö häipyisi. Ensityrmistyksen jälkeen esitys oli kuitenkin niin mukaansa tempaava, että kun ruutuun ilmestyi teksti epilogi, ajattelin, että eihän tämä nyt vielä voi olla loppumassa, vastahan se alkoi.

Tarina kertoi tehtaan työläisestä, jonka puolue pakotti ottamaan luokseen asumaan idiootin. Työläisen vaimo oli tympääntynyt avioliittoonsa, ja ensijärkytyksen jälkeen hän rakastui idioottiin ja tuli tälle raskaaksi. Entinen puoliso kuitenkin onnistui vakuuttamaan vaimonsa siitä, että idiootin lapsestakin tulee idiootti, ja että lapsi kannattaa siksi abortoida. Vaimo toimikin näin. Idiootin ja vaimon välit katkesivat, ja idiootti solmi suhteen vaimon entisen miehen kanssa.

Näytelmässä oli kaikesta mukaansatempaavuudesta huolimatta myös asioita, joista en pitänyt yhtään. Liiallinen huutaminen, ruoalla sotkeminen ja tarkoituksellinen alastomuus eivät mielestäni ole taiteen tunnusmerkkejä. Taidetta voi kyllä tehdä ilmankin näitä elementtejä.

Sen sijaan videokuvaa esitys käytti hienosti hyväkseen. Lavastus oli suunniteltu siten, että videokuvalle annettiin suuri rooli. Esimerkiksi päähenkilöiden kodissa oli seinät, ja sisään näki vain ikkunoista sekä videokameran välityksellä. Videokamera näytti myös, mitä takahuoneessa (muka) tapahtui. Kun työläisen näyttelijää etsittiin lavalle, hän olikin takahuoneessa yrittämässä raiskata enkeliä, joka oli yksi esityksen hahmoista. Tällainen tapa etäännyttää näyttelijöitä lavaroolista oli minulle uusi kokemus.

Opiskelija-elämää

2009-11-20T10:09:00.003+02:00

Viime viikko oli viimeinen työviikkoni, ja tämän viikon olen viettänyt opiskelija-elämää. Sen verran on tosin työkavereita ollut ikävä, että keskiviikkona käväisin entisellä työpaikalla lounaalla.

Opiskelija-elämässäkin on silti puolensa. Eilen tulimme Nooran kanssa mökille, kun kummankaan ei tarvitse mennä töihin. Tenttiin lukeminenkin on paljon mukavampaa takkatulen ääressä. Lauantaina menen käymään SONK:n liittokokouksessa, niin kuin kaikki kunnon opiskelijat. Tosin olen siellä tällä kertaa kokouksen puheenjohtajan roolissa.

Tällä viikolla olen myös oppinut, mitä radiosta tulee keskellä päivää: Suomipop-äidit, tarinoita lapsista ja arjesta. Tämä on siis se kohderyhmä, jonka oletetaan olevan päivisin radion ääressä.

Sushia

2009-11-08T22:27:00.003+02:00

Sunnuntaina olemme yhä Tampereella. Teimme Hannun kanssa ison kasan sushia ja herkuttelimme.

Mort

2009-11-08T22:24:00.001+02:00

Kävimme eilen Tampereella Tukkateatterissa kokemassa huikean teatterielämyksen. Huikea elämys Tukkateatteri oli viimeksikin, mutta taas se onnistui ylittämään itsensä. Näytelmä oli Terry Pratchettin Mort, jonka on ohjannut Janne Hannula.

Mort etsii epätoivoisesti töitä, kunnes Kuolema pestaa hänet oppipojakseen. Mort tutustuu mm. uuteen työhönsä, prinsessaan, velhoon ja Kuoleman adoptiotyttäreen. Kuolema puolestaan etsii masentuneena elämänsä tarkoitusta ja uusia töitä. Tässä teatterissa sai nauraa, ja paljon.

Matti Rintala näytteli Kuoleman roolin upeasti. Voimiensa tunnossa oleva Kuolema oli juuri sellainen, kuin kuoleman voisi kuvitellakin olevan. Masentunut Kuolema puolestaan näytti jopa maskin takaa todellakin masentuneelta ja hukassa olevalta. Juhliva Kuolema oli todella hauska. Muutkin näyttelijät onnistuvat upeasti.

Jos menette Tampereelle, menkää Tukkateatteriin. Oikeastaan sitä varten kannattaa tulla ihan varta vasten Tampereelle.

Up

2009-11-05T15:29:00.001+02:00

Kävimme Jaakon kanssa katsomassa elokuvan Up- kohti korkeuksia. Vaikka kyseessä oli lasten elokuva (kielletty alle 7-vuotiailta), me aikuisetkin pidimme siitä. Alussa käsiteltiin sellaisiakin asioita, jotka voivat lapsille olla jopa liiankin vaikeita, kuten lapsettomuutta ja puolison kuolemaa.

Heti surullisten asioiden jälkeen alkoi kuitenkin seikkailu. Kun mukana on ilmapallojen varassa lentävä talo, puhuvia koiria ja hömelö harvinainen lintu, ei seikkailu voi olla muuta kuin vauhdikas ja hauska.

Messuilla ja mökillä

2009-10-25T17:27:00.003+02:00

Perjantaina nautin kirjamessujen tunnelmasta. Pääosan ajasta vietin Ilkka Taipaleen pöydän takana, mutta ehdin myös kierrellä ja katsella, ja tarttuipa jokunen kirjakin mukaan, vaikka olin vakaasti päättänyt olla hankkimatta kirjoja tällä kertaa. Nämä ovat ainoat messut joilla ikinä käyn, ja näillä messuilla törmään joka kerta tuttuihin. Mukavaa.

Lauantaina lähdimme pienten vastoinkäymisten jälkeen mökille. Kiitokset Mikalle ja Marjalle, että tulitte akkukaapelien kanssa hätiin… Olin aikonut olla ahkera ja haravoida, mutta lähdön viivytys ja yht´äkkinen laiskuus saivat minut päättämään, että oikeastaan onkin parempi haravoida keväällä. Sen sijaan vain nautin hyvästä seurasta, ruoasta, takkatulesta ja saunomisesta.

Mökillä vuodenajat huomaa paremmin kuin kaupungissa. Syksyn pimeys ja kylmyys ovat todellakin täällä. Kuvassa syömme Susun kanssa lounasta lämpimissä tunnelmissa.

Flamingo

2009-10-14T13:30:00.001+03:00

Käväisimme viime viikonloppuna katsastamassa Flamingon kylpylän. Alle 20 vuotiailta kielletty puoli oli käymisen arvoinen. Piparmintun ja samppanjan tuoksuiset höyrysaunat, kuusenhavusauna ja biosauna olivat kaikista kuudesta saunasta rentouttavimmat. Kun lisäksi vielä köllötimme kuumavesialtaassa, oli lauantain rentoutuminen taattu.

Toki kävimme myös lasten puolen vesiliukumäissä, ja hauskojahan nekin olivat. Samanlaisesta rentoutumisesta ei tosin voi puhua, kun odottaa vuoroaan liukumäkeen ja neljä alle kouluikäistä lasta kiilaa kiljuen ohi. Ei siinä tilanteessa viitsi edes sanoa mitään, kun on kuitenkin vähän sellainen olo, että täällä on lapsilla "kotikenttäetu".

Sisko-päivä

2009-10-01T18:25:00.001+03:00

Meillä oli eilen siskon kanssa aivan erinomainen sisko-päivä. Kävimme Ateneumin Picasso-näyttelyssä, syömässä ja sirkuksessa.

Picasso-näyttelyssä oli erinomaisella tavalla kuvattu Picasson erilaisia kausia. Me molemmat pidimme eniten surrealistisesta kaudesta. Naisen muotokuvan äärellä pohdimme, onko joku todella istunut taiteilijalle mallina, vai onko tuo uskomaton maalaus syntynyt kokonaan hänen omasta päästään. Myöhemmin päädyimme siihen, että jonkun on täytynyt istua mallina, sillä monilla muotokuvilla oli nimi, josta mallin nimi kävi ilmi. On siinä mahtanut malli hämmästyä, kun on lopulta nähnyt kuvansa.

Sirkus oli myös viihdyttävä. Trapetsitaiteilijoiden kohdalla olemme aina huolissamme, ja nytkin teki mieli huutaa, että tulkaa nyt herran jestas alas sieltä ennen kuin sattuu jotain! Mitään ei kuitenkaan sattunut. Myös kiinalaisten lautastenheittelijöiden esiintyessä haukoimme henkeämme. Eihän tuollainen voi olla edes mahdollista! Suosittelen jokaiselle hetkittäistä heittäytymistä lapseksi, ja sitten vaan sirkukseen hämmästelemään ja nauttimaan uskomattomista esityksistä ja ennen kaikkea tunnelmasta.

Kaasona

2009-09-27T15:21:00.002+03:00

Olin lauantaina elämäni ensimmäistä kertaa häissä kaasona. Nämä häät jännittivät enemmän kuin omat hääni. Ehkä se johtuu siitä, että tällä kertaa juonsin juhlia yhdessä toisen kaason kanssa. Omissa häissä ei tarvinnut pohtia, sujuuko ohjelma suunnitelmien mukaan tai miten vieraat reagoivat leikkeihin tai sulhasen ryöstöön ja morsiamen tehtävään.

Kaikki sujui kuitenkin täydellisesti. Morsian oli tavattoman kaunis, tunnelma oli lämmin ja ruoka oli hyvää ja sitä oli paljon. Ohjelmakin sujui omasta mielestäni hyvin ja porukka oli mukana. Maija ja Jari ovat kuin toisilleen tehdyt, joten siinäkin mielessä häät olivat kuin piste lauseeseen. Vielä kerran paljon onnea!

Kuvassa morsian ja kaaso.

Idiootti

2009-09-17T10:02:00.001+03:00

Kävin eilen katsomassa Espoon kaupunginteatterissa Idiootin. Tätä esitystä suosittelen eri kohderyhmälle kuin viimeksi katsomaani teatteria. Tällä kertaa sanon, että jos kaipaat teatterilta syvyyttä, painavaa sanottavaa ja jopa joitain ajatuksia elämän tarkoituksesta, mene Espooseen katsomaan Idiootti.

Dostojevskin teksti hipoo tietysti täydellisyyttä, mutta silti joudun sanomaan, että tämä esitys oli mielestäni vielä onnistuneempi kuin itse kirja. Tekstin keskeinen sanoma oli onnistuttu tiivistämään kolmeen tuntiin, mutta mitään olennaista ei silti oltu jätetty pois. Lisäksi näyttelijäntyö oli loistavaa, ja esitys niin mukaansa imevä, että kolmen tunnin jälkeen en ollut uskoa näytelmän todella kestäneen kolme tuntia. Vasta vilkaisu kelloon todisti, että kyllä siinä todella niin kauan kesti.

Menkää siis ihmiset Espooseen teatteriin. Sinne pääsee bussilla kymmenessä minuutissa, ja Länsiväylän Tapiolansolmun pysäkki sijaitsee lähes teatterin parkkipaikalla. Loppuun on pakko laittaa vielä tälle blogille harvinainen poliittinen kommentti: toivottavasti Espoon päättäjät huolehtivat siitä, että Espoo saa jatkossakin pitää laadukkaan teatterinsa, vaikka nykyinen teatterirakennus puretaankin.

Syntymäpäivä

2009-09-12T18:31:00.003+03:00

Perjantaina juhlistin syntymäpäivääni ensin työkavereiden kanssa, ja sitten lähdimme Laurin kanssa kaupan kautta kotiin. Yllätyksekseni Lauri totesikin kaupan ovella, että emme olekaan menossa kauppaan vaan uuteen Soukkaan avattuun thaimaalaiseen ravintolaan. Ravintola osoittautui todella hyväksi. Tosin se näyttää epämääräiseltä lähiökuppilalta, mutta ruoka oli aivan taivaallisen hyvää. Aivan varmasti menemme sinne toisenkin kerran. Toivottavasti se pysyy pystyssä niin kauan, että ehdimme.

Ravintolan jälkeen tutustuimme toiseenkin paikalliseen, joka todella oli lähiökuppila. Viihdyimme siellä yhden tuopin verran ja lähdimme kotiin. Kotona minua odotti vielä yksi yllätys. Sain Laurilta lahjaksi upouuden tietokoneen! Kyllä nyt kelpaa kirjoittaa kandin tutkielmaa ja gradua. Olen nyt 33, ja tämä on elämäni ensimmäinen ihan oma tietokone. Lauantaina sitten järjestelinkin innokkaasti tiedostojani, joita olin kopioinut työkoneelta tikulle. Nyt ne ovat tallessa omassa koneessa, ja olen valmis palauttamaan työkoneen töiden pian loppuessa.

Play me

2009-09-09T19:48:00.000+03:00

Kävin eilen katsomassa Svenska Teaternissa musikaalin Play me. Musikaalia on verrattu saman teatterin aiempaan nuorisomusikaaliin Hypeen. Hypen kävin aikanaan katsomassa kolme kertaa, mutta silloin olin juuri nuorisomusikaalin varsinaisen kohderyhmän ikäinen. Muistan vieläkin ne tunteet, joita Hype aiheutti. Se nyt vain oli jotain kertakaikkisen mahtavaa, uutta ja upeaa.

Hypen jättämien muistojen vuoksi olin todella innoissani, kun sain mahdollisuuden mennä katsomaan Play me- musikaalin. Ikää on karttunut tässä välissä jokunenkin vuosi lisää, mutta pidin silti tästä uudestakin nuorisomusikaalista. Musiikki oli menevää ja tarttuvaa, ja tanssi aivan mahtavaa. Mukana oli myös sirkusalan osaajia sekä break dancen Suomen mestarit. Musiikki ja tanssi oli monipuolista, eikä meno tuntunut hyytyvän hetkeksikään. Ei edes hitaampien kappaleiden aikana. Musiikillisuuden lisäksi esitys tarjosi myös muutamat makeat naurut. Jos et kaipaa teatterilta vastausta elämän tarkoitukseen, vaan haluat vain viettää viihdyttävän illan, suosittelen tätä.

Opiskelijaksi

2009-08-27T12:37:00.001+03:00

Tänä syksynä elämässäni alkavat taas puhaltaa uudet – tai uusvanhat –tuulet. Palaan opintojeni pariin Tampereen yliopistolle. Siellä minua odottavat kauan sitten taakse jättämäni valtio-opin opinnot. Syksyn ajan aion pitää lomiani pois pikkuhiljaa ja olla kahtena päivänä viikossa Tampereella ja kolmena päivänä töissä. Marraskuun puolivälin jälkeen ryhdyn kokopäiväiseksi opiskelijaksi.

Huomasin, että helppoa aloittaminen ei tule olemaan. Menin etsimään politiikan tutkimuksen laitosta sieltä, missä se oli ennen ollut saadakseni todeta, että siellä ei ollut enää yhtään mitään. Lopulta löysin laitoksen kokonaan uudesta talosta. Siis sillä aikaa kun olen ollut poissa, on ehditty rakentaa uusi, monikerroksinen talo! Alkuvaiheessa siis pelkkä paikkojen löytäminen voi ottaa oman aikansa.

Olen kuitenkin innostunut opinnoistani aivan eri tavalla kuin ennen. Tenttiin lukeminekaan ei, ainakaan vielä tässä vaiheessa, tunnu työltä. Mikä voisi olla sen parempi tapa viettää aikaansa kun lukea mielenkiintoisia kirjoja?

Elokuinen viikonloppu

2009-08-17T09:06:00.002+03:00

Viikonlopun vietimme juuri siten, miten elokuinen viikonloppu pitääkin viettää: olimme mökillä keräämässä viinimarjoja. Punaisia tuli melkoisen paljon, ja touhuun saatiin kulumaan monta tuntia, kun aina välillä piti pysähtyä ihmettelemään tikkaa, kaunista maisemaa, ihanaa aurinkoa tai viinimarjapensaan lehdillä kiipeilevää ötökkää.

Illalla palkitsimme itsemme marjojen keruusta, puutarhan villiintyneiden saniaisten niittämisestä ja auton pesemisestä. Lämmitimme saunan ja nautimme parituntisesta saunomisesta ja uimisesta. Elokuinen järvi oli vielä sen verran lämmin, että saunan jälkeen pystyi uimaan pitkiä kierroksia.

Saunan jälkeen laitoimme vielä kalan savustumaan. Ihanan, ulkona syödyn illallisen jälkeen päätimme nauttia elokuisesta pimeästä mutta lämpimästä illasta nuotion ääressä.

Ärsyttävä lehtimyyjä

2009-08-11T09:40:00.001+03:00

Minulle soitti eilen illalla maailman ärsyttävin lehtimyyjä. Sanoin heti, kun hän oli esitellyt itsensä, että en aio missään tapauksessa tilata mitään lehteä. Hän sanoi, ettei tässä olekaan kyse siitä, vaan hän tekee tutkimusta erilaisten lehtien imagoista ja toivoisi minun vastaavan muutamaan kysymykseen. No, minä tietysti vastasin, koska sinä vaiheessa luulin auttavani jotain onnetonta opiskelijaa joka jostain syystä tutkii lehtien imagoja.

Vastausteni jälkeen soittaja sanoi, että kiitoksena ajastani hän lähettäisi minulle maksutta jonkun lehden. Arvelin, että kyseessä on yksi numero, joten valitsin lehden. Sen jälkeen minulle kerrottiin, että tätä upeaa lehteä tulee minulle nyt kahdeksan kuukauden pätkä. Siinä vaiheessa epäluuloni heräsi ja sanoin uudestaan, että en siis halua tilata mitään lehteä. Soittaja vakuutteli, ettei siitä ole kyse. Tarkistin vielä, eikö tämä kahdeksan kuukauden jakso todellakaan maksa minulle yhtään mitään? Soittaja sanoi että eihän toki.

Asia kuulosti siis aivan selvältä, olinhan sanonut moneen kertaan että mitään en tilaa, ja tarkistanut vielä uudelleen, ettei tämä maksa minulle mitään. Tämän jälkeen soittaja kuitenkin sanoi, että koska hän lähettää minulle ystävän lahjana kahdeksan kuukauden lehdet, niin minäkin voisin ystävän lahjana tilata siihen päälle viiden kuukauden lehdet. Minä sanoin nyt kolmatta kertaa että en tilaa mitään, mutta että ne ilmaiset lehdet voin toki ottaa. Tähän myyjä totesikin, että se ei käy. Pitää tilata viisi kuukautta, muuten ei tätä ystävän lahjaakaan lähetetä.

Normaalisti suhtaudun puhelinmyyjiin ystävällisesti, hehän tekevät vain työtään. Tällä kertaa myyjän käytös oli kuitenkin niin asiatonta, että sanoin tiukasti mielipiteeni hänen myyntityylistään. Minulla oli mennyt paljon aikaa puheluun, jota aluksi kuvittelin tutkimukseksi. Jos minä sanon heti aluksi, että en tilaa mitään, ja toistan sen vielä kaksi kertaa uudelleen saman puhelun aikana, niin miksi ihmeessä kannattaa vielä yrittää naamioida soittonsa tutkimukseksi ja lehden myynti ystävän palvelukseksi? Kuluuhan tällaisessa paljon myyjänkin aikaa hukkaan. Todennäköisesti joka päivä saa jonkun höynäytettyä, eihän tuollaista muuten kannattaisi tehdä. Ala-arvoista toimintaa, sanon minä.

Virossa

2009-08-02T17:21:00.003+03:00

Tänään onkin sitten jo kesäloman viimeinen päivä. Loppuloma kului kuin hujauksessa Viron kiertomatkalla. Näimme reissullamme kovin erilaisia paikkoja, mutta kaikkia niitä yhdisti kauneus, ihmisten ystävällisyys, sööttiys ja rauhoittava olo. Virossa on paljon linnoja, ja mekin käväisimme matkallamme neljässä linnassa.

Aloitimme matkamme Toilasta, jossa nautimme kylpylälomasta. Seitsemän erilaista saunaa, uima-altaat ja hieronnat saivat matkan alkamaan rentoutuneesti ja mukavasti. Kylpemisen ohella ehdimme käväistä Narvassa Venäjän rajalla, sööttiäkin söötimmässä Sillamäessä sekä kaivoksessa Kohtlajärvellä.

Seuraava kohteemme oli Otepää. Siellä maisema muuttui mäkiseksi ja järvien halkomaksi. Illalla istuimme hotellissamme drinkillä ja katselimme kaunista järvimaisemaa, päivällä vietin tunnin verran järven rannalla. Otepäästä ajoimme Viron korkeimmalle mäelle, Munamäelle, ja jatkoimme sieltä matkaamme Latviankin puolelle.

Matkallamme kohti Pärnua pysähdyimme Viljandin folkmusiikki-festivaaleilla, joilla kävimme kuuntelemassa yhden konsertin. Tunnelma oli aivan mainio, aurinko paistoi ja ihmiset tanssivat ja nauttivat elämästään. Pärnu puolestaan muistutti etelän rantalomakohteita, ranta oli pitkä ja hiekka hienoa, ja vesikin riittävän lämmintä uimiseen. Keskustan kävelykatu oli kaunis ja kaupungissa oli hyvin paljon turisteja, etenkin suomalaisia.

Saarenmaalla asuimme vanhassa kartanossa, joka jo itsessään oli elämys. Elämys oli myös Saarenmaan kaunis luonto, ihanat rannat ja tietysti Kuressaaren kaupunki, jossa sijaitsi Baltian maiden parhaiten säilynyt vanha linna.

Tällä kertaa vietimme Tallinnassa ja Tartossa vain lyhyet hetket, sillä ne olivat meille tuttuja kaupunkeja jo etukäteen. Saimme huomata, että Viro on paljon muutakin kuin Tallinna ja Tartto. Seuraava Viron matka on jo suunnitteilla.

Kuvassa on Rakveren linna.

Upea Moskova

2009-07-20T15:01:00.001+03:00

Palasimme juuri Moskovasta, joka on kerta kaikkiaan upea. Euroopan suurin kaupunki, jonne Helsingistä on suunnilleen yhtä pitkä matka kuin Rovaniemelle. Lisäksi matka taittuu venäläisessä yöjunassa mukavasti.

Jotkut asiat Moskovassa tuntuvat omituisilta. Leninin näkeminen arkussaan oli perin outo kokemus. Omituinen, mutta toisaalta myös upea, oli kansantalouden saavutusten näyttelyalue. Alueella oli maailman suurin hotelli, maailman korkein tv-torni (joka on samalla maailman kolmanneksi korkein rakennus), jättimäinen riemukaari sekä valtavia, upeita paviljonkeja joissa on aikanaan esitelty sosialistisen kansantalouden suuria saavutuksia, mutta nyt niissä myytiin krääsää. Keskellä aluetta on valtavan kokoinen kullattu kansojen yhtenäisyyden suihkulähde, jota koristavat kullatut neuvostonuorten patsaat eri neuvostotasavalloista. Nykyään paikka oli suosittu illanviettoalue, jonne nuoret kokoontuvat rullaluistelemaan, pelaamaan pöytätennistä ja istumaan baareissa.

Omituisiin asioihin pitää lisätä vielä Majakovskin museo. Opaskirjamme lupasi sen olevan maailman omituisin museo, ja minusta arvio piti paikkansa. Ainakin se oli omituisin museo, missä minä olen käynyt. Siitä en aio kuitenkaan kertoa enempää sillä sitä ei voi kuvailla, se täytyy kokea.

Matkan hienoimpia kokemuksia olivat Punainen tori, Kreml ja sen kauniit kirkot sekä jokiristeily. Totta kai myös venäläinen ruoka pitää jokaisella Venäjän matkalla lisätä upeiden kokemusten listaan. Näiden lisäksi ihastelimme Moskovan yliopistoa sekä näkymää Varpusvuorilta yli kaupungin. Metroasemat kannattaa Moskovassa myös käydä katsastamassa. Ne on rakennettu palatseiksi kansalle, ja siltä ne tosiaan näyttivätkin. Jokainen asema on erilainen, mutta jokainen on omalla tavallaan upea. On lasimaalauksia, mosaiikkeja, patsaita ja erilaisia kauniita kattokruunuja sekä paljon marmoria.

Olin nyt elämäni ensimmäistä kertaa Moskovassa, mutta takuulla se ei jää viimeiseksi.

Seikkailua Suomessa

2009-07-16T10:34:00.000+03:00

Tänäkin kesänä päätimme seikkailla parissa kaupungissa Suomessa. Tällä kertaa kohteemme olivat Hämeenlinna, Tampere ja Kotka. Hämeenlinnassa poikkesimme matkalla Tampereelle, joten siellä kävimme vain linnassa ja jatkoimme sitten matkaamme kohti lasimuseota. Sekä linna että lasimuseo ovat kyllä käymisen arvoisia.

Tampereella matkailu ei tietenkään ole kauhean suurta seikkailua, olenhan asunut siellä neljä vuotta, mutta hauskaa siellä on aina. Yövyimme jälleen Hannun ja Jennin luona, ja heidän kanssaan kävimme näyttämässä Felixille kosken rantoja sekä Pyynikin. Seuraavana päivänä ohjelmassa oli Lenin-museo, mustamakkara Laukon torilla sekä seitsemän tunnin pyrähdys Särkänniemessä Jarin ja Maijan kanssa. Lauri ja Felix juoksivat laitteesta toiseen malttamatta edes syödä välillä. Minä, Maija ja Jari puolestaan nautimme auringosta, hyvästä seurasta ja lounaasta ja juoksimme välillä Laurin ja Felixin perässä valokuvaamassa.

Kotkassa näimme merimuseon, Maretarium-akvaariotalon sekä Katariinan puiston ja Sapokan puiston. Jokaisessa kaupungissa pitäisi olla sellaisia puistoja kuin Kotkassa!

Tätä varten lomat ovat

2009-07-09T14:41:00.000+03:00

Nastolan reissu meni mukavasti, lähes juuri niiden puuhailujen parissa joita edellisessä viestissä uumoilinkin Nastolassa puuhailevani. Niiden lisäksi kävimme katsastamassa terassin, jota ei ollut olemassa silloin kun minä asuin Nastolassa ja verestimme teinivuosien muistoja pussikaljan merkeissä. Koin myös yhden aivan uuden elämyksen: kävin seuraamassa agility-kisoja peräti kahtena päivänä. Agilityssä koirat juoksevat esteradalla, jossa pitää hyppiä esteiden yli ja kulkea putken sisällä, ja kaikki on tehtävä tarkalleen oikeassa järjestyksessä ja mahdollisimman nopeasti. Myös Nooran kolme koiraa seurasivat kisoja kiinnostuneina.

Nastolasta paluun jälkeenkin loma on jatkunut mukavissa ja rennoissa merkeissä. Felix on saapunut, ja olemme viettäneet aikaamme pääasiassa mökillä. Aurinkoisena päivänä teimme souturetken, löhöilimme riippumatossa, istuimme nuotiolla ja uimme. Felix ui jopa vastarannalle ja takaisin, me muut seurasimme pitkää retkeä veneestä käsin. Sadepäivänä lämmitimme takan, luimme, pelasimme Carcassonnea ja saunoimme. Kaikkina päivinä olemme nukkuneet pitkään ja syöneet hyvin. Välillä kävimme kaupungissa katsomassa Helsinki Cupia, mutta illaksi palasimme taas mökille grillaamaan ja saunomaan. Olin täsmälleen samaa mieltä Felixin kanssa, kun hän uintiretkellä totesi, että tätä varten lomat ovat!

Loma

2009-06-28T19:32:00.001+03:00

Viimeinkin se on alkanut, kauan odotettu LOMA! Viikonloppuna haimme lomatunnelmaa mökiltä, ja varsinkin helteisenä sunnuntaina tunnelma löytyi helposti. Laituri, järvi, aurinko, hyvää ruokaa ja kuohuviini ystävien kanssa nautittuna - siitä alkaa lomafiilis.

Lauri on vielä ensi viikon töissä, joten minä hilppaisen yksinäni Nastolaan. Siellä ohjelmassa on ainakin kirpputorikierros, mansikan poimintaa mikäli ne ovat jo poimittavissa, uimista järvessä jos säät sallivat, grillaamista pihalla, retki koirien kanssa metsälammelle ja pyörimistä siskon kanssa muuten vaan.

Juhannuspuuhia

2009-06-22T10:40:00.003+03:00

Kun viikonlopussa on yksi päivä enemmän kuin yleensä, ehtii tehdä vaikka mitä! Juhannuksena ehdimme viettää pari iltaa mökillä, siivota kotona ja vaellella Nuuksiossa.

Mökkijuhannus vietettiin kylmissä ja sateisissa tunnelmissa. Siitä huolimatta teimme juhannusretken ja kävimme katsomassa vanhaa merenpohjaa sekä lähellä olevaa pientä järveä. Sateesta huolimatta grillasimme vartaita, ja kylmyydestä huolimatta kävin saunasta pari kertaa uimassakin. Sää vaikutti kuitenkin sen verran masentavasti, että emme jaksaneet olla koko viikonloppua mökillä, vaan ajoimme juhannusaattona saunan ja illallisen jälkeen kotiin. Ehdittiinpä kerrankin siivota kotona.

Sunnuntaina sää olikin sitten taas hyvä, joten painelimme Nuuksioon. Upeaa, että pääkaupunkiseudulla pystyy vaeltelemaan pitkiäkin matkoja luonnon keskellä metsässä, jonne liikenteen melu ei kuulu. Ihan aitoa vaellustunnelmaa Nuuksiossa ei kuitenkaan pysty tavoittamaan, sen verran paljon siellä liikkuu ihmisiä. Kaipuu luontoon on selvästi kova, ja tällaisia henkireikinä toimivia alueita tarvittaisiin enemmän.

Viimeiset työviikot

2009-06-18T09:27:00.001+03:00

On se kumma miten vaikeaa lomalle jääminen joka kerta onkaan. Lehdet antavat vinkkejä loman aloituksen mahdollisimman helposta järjestämisestä ja sen jälkeen vielä itse loman viettämisestä. Ihan kuin kyseessä olisi jokin valtavan suuri suoritus, josta selviämiseen tarvitaan opastusta.

Ihan humpuukia tällaisten neuvojen tarve ei kuitenkaan ole. Itse olen vielä ensi viikon töissä ennen kuin loma lopulta koittaa, mutta nyt jo huomaan lomastressin hiipivän kannoillani. Töissä on saatava kaikki kiireellinen alta pois, koska sijaisia ei minun työssäni tunneta. Kesän aikana tapahtuvat asiat on valmisteltava ja luotava ehkä pikainen katsaus jo syksyynkin. Loma sujuu paremmin, jos töihin ei ole jäänyt keskeneräisiä asioita mieltä painamaan.

Myös ystävyyssuhteet tuntuvat virkistyvän aina loman lähestyessä. Parin viimeisen viikon aikana tulee mieleen, että olisipa kiva tavata vielä tuo ja tuo ja tämäkin ennen pitkää lomaa ja maalle ja muihin maihin pakenemista. Niinpä sitten viimeisen työviikon aikana ovat kaikki illatkin kiinni, vaikkakin miellyttävissä merkeissä.

Lisäksi työkavereiden kanssa pitää ehtiä juhlia lomien alkamista. Me juhlimme jo tällä viikolla, joten ensi viikolla kalenterissa on vain muita ystäviä.

Kun sitten loma lopulta alkaa, on parasta varautua nukkumaan ensimmäiset kaksi päivää. Onneksi tällä kertaa olen siihen varautunut, enkä ole lähdössä ensimmäisenä lomapäivänä minnekään.

Oi ylimielisyyden määrää

2009-06-04T10:13:00.001+03:00

Matti Vanhasen hallituksen ylimielisyys on taas noussut sellaisiin mittoihin, että on aivan pakko kommentoida asiaa, vaikka en yleensä kirjoita politiikasta. Ylimielisyys liittyy tällä kertaa tyyliin, jolla hallitus reagoi välikysymykseen.

Oppositio esitti hallitukselle välikysymyksen nuorisotyöttömyyden kasvusta ja asian huonosta hoitamisesta. Oppositio epäili, että hallitus vähättelee työttömyyskriisiä ja ihmisten hätää. Välikysymyskeskustelun loppupuolella saimme omin silmin todeta, että hallitusta ei olisi voinut vähempää kiinnostaa sen enempää nuorisotyöttömyys kuin demokratiakaan. Loppuillasta aitiossa ei nimittäin ollut enää yhtään ministeriä. Siis ei yhtään, vaikka kyseessä oli välikysymyskeskustelu!

Kaiken huipuksi saimme tänään lehdestä lukea, mikä vei voiton välikysymykseen vastaamisesta. Pääministeri Vanhanen poseerasi lehdessä Sirkka kainalossaan Bruce Springsteenin keikalla samaan aikaan, kun istuntosalissa kaivattiin hallitusta osallistumaan välikysymyskeskusteluun työllisyydestä.

Olisin ehkä itse valinnut illanviettotapani näistä vaihtoehdoista juuri samoin, mutta minut erottaakin Vanhasesta se, että minä en ole pääministeri.

Maailman paras järjestötilaisuus

2009-06-02T14:21:00.004+03:00

Viikonloppuna oli ehkä paras järjestötilaisuus ikinä. Pidimme mökillä Tiede, taide ja köyhä kansa ry:n hallituksen kesäseminaarin. Hallituksen kokous sujui kuin tanssi, kun se pidettiin soutuveneessä keskellä järveä auringon helliessä kokousväkeä. Tällainen tietysti onnistuu vain, jos yhdistyksellä on riittävän pieni hallitus.

Kokouksen lisäksi harrastimme ruoanlaittoa yhdessä ulkona kesäkeittiössä, kehityskeskusteluja iltanuotiolla ja tietysti myös saunomista ja uimista, kun kerran mökillä oltiin. Kun pitää kesäseminaarin tällaisessa paikassa ja tällaisella ilmalla, on olo sen jälkeen kuin uudesti syntynyt. Suosittelen ehdottomasti kaikille järjestötoimijoille hieman rennompaa kesäseminaaria vielä tämän kesän aikana!

Kesän merkit

2009-05-24T14:56:00.001+03:00

Kesän saapumisen huomaa monista asioista. Voikukkaniityt tuovat mieleeni vapauden. Vapauden siksi, että koulujen kesäloman alkamisen aikoihin voikukat alkavat ilmestyä ruohikon sekaan, ja se puolestaan tietää sitä, että vapaus koittaa ihan kohta. Vaikka en enää ole koululainen, rakastan silti tuota vihattua rikkakasvia joka on lähes mahdoton hävitettävä. Onneksi. Toinen merkki kesästä on pääskynen, josta vanhan lorun mukaan ei ole kesään enää päivääkään. Tänään näin pääskysen.

Kolmas merkki on se, että me olimme mökillä jo toista viikonloppua peräjälkeen. Auto ei ole vieläkään tullut, joten vielä tämän kerran kävelimme. Tunnin kävely raikkaassa kevätsateessa palkittiin, kun perille päästyämme pääsimme saunomaan ja grillaamaan. Vaikka välillä sateli, pystyimme silti syömään ulkona ja haravoimaan polun. Ah mökkielämän autuutta!

Yllätysreissu

2009-05-18T12:04:00.003+03:00

Viikonloppuna olimme Tatun ja Katin kanssa Demossa syömässä ja mökillä. Mökkireissu oli yllätys Tatulle, ja yllätyksenä se pystyttiin pitämäänkin melkein puoleen matkaan saakka. Ilmakin suosi yllätystämme, auringonpaisteesta oli mukava nautiskella laiturin nokassa.

Demon ruoka oli hyvää, eikä hintakaan ollut Michelin-tähden ravintolaksi kova. Annokset olivat melko pieniä, mutta kuitenkin sen kokoisia että nälkä lähti neljällä ruokalajilla hyvin.

Tämä oli elämäni toinen kerta ravintolassa, jolla on Michelin-tähti. Naimisiin mentyämme kävimme Chez Dominiquessa. Jos näiden välillä tehdään vertailua, niin Demo selviytyy voittajaksi. Ruoka oli selkeämpää, annokset suurempia ja hinta halvempi. Toisaalta Chez Dominiquen annokset olivat jotain niin paljon tavallisuudesta poikkeavaa, että ne korostivat illan ainutkertaisuutta ja sopivat siihen tilanteeseen täydellisesti.

Kalevala-näyttely

2009-05-07T12:54:00.001+03:00

Kävimme eilen Laurin, Wessin ja Jennin kanssa Ateneumissa katsomassa Kalevala-näyttelyn. Joskus pienenä olen käynyt koulun kanssa katsomassa Gallen-Kallelan Kalevala-töitä, ja ne tekivät minuun silloin suuren vaikutuksen. Nyt yllätyin siitä, kuinka vahvana tuo kokemus yhä vaikutti minussa. Gallen-Kallelan aikaisista töistä oikeastaan vain hänen työnsä vaikuttivat minusta aidoilta ja oikeilta. Muiden kohdalla totesin usein, että ihan hyvä maalaus mutta eihän Lemminkäisen äiti tuolta näytä. Minusta Lemminkäisen äiti ja muut Kalevalan hahmot näyttävät juuri siltä, millaiseksi Gallen-Kallela heidät maalasi. Sen näköisiksi minä olen heidät lapsesta saakka kuvitellut.

Kalevala 2009- näyttely kuitenkin ihastutti. Maalaukset olivat niin erilaisia, että niitä ei tullut vahingossakaan verrattua Gallen-Kallelaan tai muihinkaan vanhoihin mestareihin. Marjatta Tapiola ja Nanna Susi olivat saaneet töihinsä sellaista voimaa, että Kalevalan ilmapiirin ja tunnelman saattoi melkein fyysisesti tuntea maalauksia katsoessaan. Etenkin Tapiolan Louhi-maalausta istuin katsomassa kauan. Kun maalaukseen vielä yhdisti kuulokkeista kuuluvan musiikin, oli tunnelma kuin noiduttu.

Kuvassa olen Ateneumin lastennurkkauksessa Marjatta- nuken ja Väinämöinen-nuken kanssa.